Sisäisten kriitikoiden salainen kabinettikokous

Kokous johon sinulle unohdettiin laittaa kutsu. Ne toistuvat kokoukset, jossa käsitellään sinua koskevia aiheita ja tieto tulee sinulle vasta CC:nä.

Haluan hetkeksi syventyä kanssasi siihen, miten oma mieli taitavasti kokoaa kaikki sisäiset kriitikot paikalle huippusalaiseen kabinettikokoukseen pääsi sisällä, ilman että se herättää sinussa ainoatakaan epäilystä. Paitsi sitten kun saat viimein kokouspöytäkirjan CC:nä sähköpostiin. Kuka on se joka komppaa muita ja miksi, kuka sabotoi, kuka hiljentää kokouksen hälinän?

Tarkastellaan myös ihan konkreettisesti, miten tämä vaikuttaa päätöksien tekemiseen, itsearvostukseen ja elämän suuntaan ja sen kulkuun. Ja miten me voimme ottaa toimitusjohtajalle kuuluvan puheenvuoron takaisin.

Nimittäin nämä kokoukset ja neuvonpidot alkaa usein huomaamatta.
Yksittäisistä ajatuksista, jotka ei tunnu ajatuksilta vaan täydeltä totuudelta. “Olisin voinut tehdä paremmin.” “Miksi sanoin noin, kun olisin voinut...?” tai vaikka “Kyllä muut onnistuu tässä, mutta minä en.”

Ja ennen kuin huomaatkaan, mielessäsi on käynnissä täydessä vauhdissa tämä kabinettikokous, johon et itse edes muista kutsuneesi ketään tai saati saanut sitä kutsua. Pöydän ympärillä istuu tuttu porukka.
Perfektionisti- joka ei ole koskaan tyytyväinen teit sitten mitä tahansa.
Pelottelija- joka maalaa tulevaisuuden täyteen pelkkiä katastrofeja.
Vähättelijä- joka kuiskaa, ettei tämäkään riitä.
Ja syyttäjä – se kaikkein äänekkäin – joka löytää jokaisesta virheestä todisteen siitä, että sinussa on jotain vialla. Yhteistä heille on yksi asia:
he puhuvat kuin olisivat sinä.

Kritiikki ei suinkaan synny tyhjästä. Sillä sisäinen kriitikkoryhmä ei ole syntynyt pahuuttaan. Se on opittu ääni. Se on selviytymiskeino.

Jossain vaiheessa elämääsi on ollut turvallisempaa arvioida itseäsi etukäteen, kuin tulla arvostelluksi ulkopuolelta. Oli helpompaa ruoskia itseä, kuin kokea hylkääminen ulkopuolisen kritiikin myötä. Niinpä mieli rakensi järjestelmän, joka piti sinut “kurissa ja nuhteessa”. Ja sitten järjestelmä jää/jäi päälle. Eikä se suinkaan enää suojele.
Se vain kuluttaa.

Koko tämä kabinettikokouksen tuottama sirkus ohjaa sitten arkeasi ja usein täysin tiedostamatta. Nämä sisäiset kriitikot eivät elä vain ajatuksissa. Ne tekevät päätöksiä puolestasi. Ne vaikuttavat siihen, mihin tartut ja mihin et. Uskallatko sanoa mielipiteesi. Pyydätkö palkankorotusta. Lähdetkö ihmissuhteesta, joka satuttaa ja kuluttaa.
Tai jäätkö siihen, koska “ehkä tämä on parasta mihin pystyt ja mitä on saatavilla”. Iso iso TYYTYMISEN hälytysmerkkiääni KLINGKLINGKLING!!!! Soiko? Ainakin pitäisi soida.

Tämä kriitikoiden kabinettikokous ei kysy: mikä tekisi sinut jälleen eläväksi, mitä haluat elämältä tai mikä tekee sinut onnelliseksi. Vaan miten vältämme riskit. Ja niin se elämä kapenee ja kalpenee hiljalleen noudattaen suurta varovaisuutta.

Sinä sopeutuja sitten siedät valtavan määrän sitä hiljaista itseruoskintaa. Elämän yksi vahvoista ydinteemoista ja punaisesta langasta on rehellisyys – ei vain suhteissa muihin, vaan ennen kaikkea suhteessa itseesi. Tämä tyytymisen, itsekritiikin ja hajota/hallitse energia ei pelkästään tue itsensä pienentämistä, vaan paljastaa sen. Se nostaa pintaan juuri ne sisäiset äänet, joita olet yrittänyt pitää kurissa. Siksi tämä elon taival tuntuu monesta levottomalta. Ja tulee kohta, jossa vanhat keinot eivät enää toimi. Et voi loputtomasti miellyttää kriitikoita hengissä pysyäksesi. Etkä voi enää elää pelkän varmuuden varassa ja kutsua sitä rauhaksi.

Ratkaisu näiden kokousten lopettamiseksi ei ole kriitikoiden hiljentäminen väkisin. Vaan se on vastuun siirtäminen. Kuka tätä kokousta oikein johtaa?

Useimmilla se on se automaattinen ääni- taustalla pyörivä nauhoite, joka ei ole koskaan pysähtynyt. Onkohan sen soittamat säännöt yhä ajankohtaisia? Onneksi sinulla on aikuisena ihmisenä mahdollisuus nousta pöydän päähän seisomaan ja sanoa: “Kiitän kaikkia osallistujia mielipiteistänne. Nyt riittää.” Ja sitten myös toimia niin, että kanssa riittää.

Sisäinen johtajuus ei ole pelkkää positiivista ajattelua ja optimismia. Se on kykyä erottaa suojautuminen totuudesta. Tehden sen sydämellä- ei ruoskan voimalla. Vaikka muutokset usein vaativatkin hieman keppiä sekä porkkanaa. Useinkaan muutos ei synny kovemmista vaatimuksista.
Se syntyy myötätunnosta, joka on rohkeampaa ja voimallisempaa kuin kritiikki.

Kun alat huomata, milloin sisäisen kabinetin väki on koolla, saat mahdollisuuden tehdä valinnan. Jatkatko vanhaa kokousta – vai päätätkö hajottaa sen? Kukaan ei täysin voi poistaa näitä mielen kriitikoita.
Olethan inhimillinen. Ihminen.
Mutta et ole enää velvollinen antamaan niille päätösvaltaa elämästäsi.

Kun puheenvuoro siirtyy takaisin sinulle. Niin hiljaisuus ei ole tyhjyyttä tai minkään puuttumista– se on tilaa elää todeksi se, kuka olet ilman jatkuvaa itseään vastaan taistelemista.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Itsensä johtaminen ja identiteetti