Keskeneräisyyden sietäminen
Jonna Hallikainen 
– miksi se tuntuu niin saatanan vaikealta?
Kuvassahan meillä on Russelssonin rouvan kanssa syvä epävarmuus joulupukin saapumisesta. Ei auttanut muuta kuin luottaa prosessiin.
Koska keskeneräisyyshän on olemisen tila, jossa mikään ei ole vielä varmaa. Eikö niin? Sinulla ei ole vielä lopputulosta, ei varmuutta, eikä edes välttämättä sitä tunnetta siitä, että “tämä on nyt valmis- minä olen nyt valmis”.
Ja se on se miksi se keskeneräisyys tuntuu niin sietämättömältä on varmuuden puute. Jossitteluhan on aina niin helppoa ja se jälkiviisaus.
Meidän mieli rakastaa valmiita vastauksia. Mieli haluaa selkeyttä. Se haluaa tietää heti mihin tämä kyseinen asia johtaa, onko tämä oikea suunta ja kannattaako tähän panostaa. Ja useinkin vielä niin että milloin tämä tapahtuu. Ja kun se mieli ei saa niitä vastauksia, se alkaa tehdä sitä, missä se on mestari- epäily ja uhkakuvien luominen. " Mitäs jos tämä ei toimikkaan?”
Älä ikinä sorru ajattelemaan keskeneräisyyttä virheenä – se on vaihe.
Nimittäin keskeneräisyys ei ole merkki siitä, että jokin on pielessä vaikka sellaisen ajatuksen usein se mieli tuottaa. Vaan se on ennemminkin merkki siitä, että olet liikkeessä- muutoksessa kohti seuraavaa näkymää ja sellaista tarkastuspistettä missä arvioidaan suunta uudelleen halusit tai et.
Mutta eihän meitä ole opetettu olemaan keskeneräisiä. Siitähän on tehty suorastaan synti. Työnhaussakin haetaan nuoria tekijöitä, mutta työkokemusta olisi hyvä olla joku 25 vuotta alalta. Aivan!
Eli kaikki ruokkii koko ajan sitä, että yritetään päästä siitä keskeneräisyydestä mahdollisimman nopeasti pois.
Sitten alkaa se vatkaus, kun vaihdetaan suuntaa, jätetään kesken, aloitetaan jotain uutta että näytetään tehokkailta ja
haetaan niitä nopeita varmistuksia vähän sieltä ja täältä. Kuitenkaan sitoutumatta siihen mitä ihan oikeasti elämältä halutaan ja sitten ihmetellään, miksi mikään ei koskaan kanna pitkälle "olisihan se pitänyt arvata, ettei tämäkään toimi".
Keskeneräisyys synnyttää aina epämukavuutta. Se, että jokin tuntuu epämukavalta, ei tarkoita, että se on väärin. Vaan useinkin sitä, että olet alueella, jossa et ole ennen ollut. Kenties uusi työ- uusi suunta tai vaikka uusi tapa ajatella. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja keskeneräisyys on väistämätön osa kasvua. Ja jos et kestä sitä, et pääse koskaan siihen kohtaan, missä jokin oikeasti alkaa kantaa ja saavutat niitä asioita joita elämääsi haluat ja jotka eivät konkretisoidu sinulle heti.
Moni yrittää hallita keskeneräisyyttä suunnittelemalla ja varmistelemalla koko ajan lisää ja lisää. Se on se kontrollin luoma illuusio. Tunne että homma on hallinnassa ja kaikki langat käsissä. Tämä itse tehtailtu illuusio lisää näennäistä varmuutta. Kartuttaa tietoa, joka taasen
lisää analysointia. Ja kas vain...päänsisäinen sirkus Sariola onkin valmis.
Mutta rakas ystävä luota minuun, kun mie sanon että jossain kohtaa sinun on oltava siinä tietämättömyyden tilassa, jossa et vaan yksinkertaisesti tiedä – ja silti jatkat. Tässä kysytään kykyyn luottaa. Kykyyn antautua elämälle ja sen tapahtumille.
Keskeneräisyys opettaa kärsivällisyyttä ( tämä ei ole koskaan ollut yksi hyveistäni). Se opettaa sitä luottamusta ja kykyä olla ja elää epävarmuudessa. Se totta vie opettaa syvempää ymmärrystä itsestä. Keskeneräisyys pakottaa sinut irti lopputuloksesta
ja takaisin tekemiseen.
Hirvittävän epämukava kysymys kysyttäväksi itseltä peilin edessä: "Kuinka monta asiaa olet jättänyt jotain kesken vaan siksi, että et kestänyt sitä epävarmuuden tunnetta, että et vielä tiedä lopputulosta?
Rehellisesti sanottuna itsellä ainakin niitä on kertynyt liuta.
Mutta jos jotain haluan sinun muistavan tästä lukemastasi tekstistä, niin sen että keskeneräisyys ei ole tila, josta pitäisi päästä pois mahdollisimman äkkiä. Vaan tila, jossa sinun pitäisi oppia olemaan. Koska kaikki, mistä on joskus tullut valmista, on ollut pitkään keskeneräistä ennen sitä.
Rohkeus olla sinä on paikka, jossa näitä ajattelumalleja ei vain pohdita, vaan puretaan juuritasolle asti. Missä opit tunnistamaan, mistä käsin teet valintasi – pelosta vai vapaudesta. Kun tunnet kutsun katsoa itseäsi rehellisemmin ja rakentaa elämäsi tietoisemmin, tämä on sinulle rohkeus olla sinä
Rakkaudella Jonna
Categories: : Elämä kohtalo ja kasvu, Itsensä johtaminen ja identiteetti