Elämä ei ole täydellistä, mutta siinä on täydellisiä hetkiä

Elämä ei ole täydellistä, mutta täydelliset hetket syntyvät keskeneräisyyden, läsnäolon ja rehellisyyden sisällä.

Oh my- Oh my! Tänään mennään sen totuuden äärelle, jossa jokainen ihminen ennemmin tai myöhemmin elämäänsä pysähtyy.
(Ainakin toivottavasti)

Tämä aihe voi olla sinulle rakas lukijani, kuin viiltävä veitsi ja sametin pehmeys samassa paketissa, sillä pyrin siihen, että teksti viiltää, mutta se myös lohduttaa.

Meitä on nimittäin kautta aikain opetettu tavoittelemaan eheyttä ja ykseyttä, kuin jotain palkintoa, jonka saa, kun kaikki palaset viimein loksahtavat paikoilleen.
Mutta ei, ei se elämä toimi niin.

Elämä ei ole valmis 1000 palan palapeli — vaan se on jatkuvaa, pyhää keskeneräisyyttä. Ja juuri siinä keskeneräisyydessä, ne täydelliset hetket syntyvät.

Ne eivät kysy lupaa.
Ne eivät edes ilmoita tulostaan.
Ne vain ilmestyvät — keskelle kaaosta, tiskivuorta, itkua, ruuhkavuosia, kiirettä ja kipua.

Ne hetket, kun lapsesi kietoo kätensä kaulaasi ja hengittää niin syvään tuoksutellen tuttua tuoksuasi – ja sinä tajuat, että olet jonkun järkähtämätön tuki ja turva. Tai kun katsot puolisoasi ja tajuat, että rakkaus ei aina olekaan sitä jatkuvaa ilotulitusta— joskus se on vain hiljainen sitoumus valita toinen aina uudelleen ja uudelleen. Ja kun kaikessa yksinkertaisuudessaan ne hetket voi olla tyhjä pyykkikori, kuuma kahvi, puhtaat vaatteet- kaikki ne pienet suuret asiat, kun uskalletaan vain katsoa.

Täydellisyys ei nimittäin ole, eikä vaadi virheettömyyttä.
Se on läsnäolon hetki.

Aivojen tasolla me ihmisethän olemme viritettyjä etsimään jatkuvaa uhkaa — se on selviytymisen mekanismi. Mutta hermosto ei erottele todellista vaaraa ja jatkuvaa murehtimista. Se elää siellä, mihin huomiosi kiinnittyy ja luo niistä uusia totuuksia. Tai totuuksia, jotka vahvistavat vanhaa. Siksi täydelliset hetket eivät katoa, vaikka niin luuletkin. Ne vain hautautuvat kiireen ja ajattelemisen kontrollin alle.

Mitä jos se täydellinen hetki olisikin se, kun olet seuraavaksi aivan hajalla, mutta päätät että et enää pakene. Kun annatkin kyynelten tulla ilman häpeää. Kun uskallat myöntää, ettet enää jaksa — ja huomaat, että maailma ei kaadu siihen ja sinua kannatellaan. Se nimittäin on melkosen täydellinen hetki.

Ja muista, elämä ei tule koskaan valmiiksi.
Ja hyvä niin.
Koska jos se tulisi, loppuisi myös kasvu, kipu, ilo — ja se kaunis, elävä epätäydellisyys, joka tekee sinusta ihmisen kaikkine koukeroineen. Sillä kaikki valinnat, teot, sanat kaikki- teemme aina sen hetken tietojen valossa. Mutta "maailma muuttuu Eskoseni" ja niin muutut sinäkin, jok´ikinen hetki

Joten tänään — älä etsi täydellisyyttä.
Etsi ne hetket, jotka tuntuvat hyviltä.
Niissä hetkissä elämä paljastaa itsensä:
raakana, rehellisenä, jotenkin pyhänä ja aivan- aivan täydellisenä siihen hetkeen.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Itsensä johtaminen ja identiteetti