Elämän juna

Elämän juna kuljettaa läpi alkujen, pysähdysten, pimeiden tunneleiden ja kirkkaiden oivallusten ja jokainen asema osoittaa matkan tarkoituksen.

Jossain kaukana, ennen kuin ensimmäinen hengitys on vedetty ja ennen kuin sydän on lyönyt ensimmäistä kertaa, juna seisoo jo asemalla.

Ovet ovat auki. Ja sinä – vielä tietämättömänä kaikesta – astut sisään.

Matkalippuun on jo valmiiksi lyöty leima ja päivämäärä, mutta määränpää? Se on mysteeri, jonka vain elämä itse tietää.

Ensimmäinen asema on kaiken alku.
Siellä kukaan ei pyydä sinulta mitään, eikä sinulla ole kiire minnekään. Sinut otetaan vastaan, kannetaan käsivarsilla, katsotaan kuin suurinta ihmettä- ja sitä sinä oletkin. Tuo ensimmäinen katse – se on rakkauden syvin kieli, jota keho muistaa vielä vuosikymmentenkin päästä tai sen puuttumista.

Mutta heti seuraavalla pysäkillä alkaa oppiminen.
Sinulle opetetaan, miten istutaan siististi, miten hymyillään oikeassa kohdassa ja miten ei tehdä liikaa numeroa itsestään.
Joissain junanvaunuissa opetetaan, että hiljaisuus on hyve. Toisissa taas, että ääni on ase.

Ja niin me kuljemme – toinen toistemme junissa – yrittäen ymmärtää, miksi joidenkin radat näyttävät suoremmilta ja aurinkoisemmilta. Vaikka totuus on: ettei kenenkään juna puksuta eteenpäin ilman, että välillä on väärät raiteet, aikataulunmuutoksia ja yksi eväspussi, joka jäi asemalle.

Välillä juna pysähtyy.
Sillä elämä haluaa sinun katsovan ulos ikkunasta.
Huomaavan maiseman, josta olet vilistänyt ohi jo vuosia.
Kutsun itse sitä heräämisen asemaksi.

Siellä kyseenalaistetaan kaikki: työ- ja ihmissuhteet, omat uskomukset- ihan kaikki. Siellä opit, että mikään ulkopuolellasi ei määritä sinua, jos et itse anna sen tehdä niin. Ja näillä asemilla myös moni jää kyydistä – ystäviä, kumppaneita, vanhoja versioita itsestäsi.
Kyllä, elämä ottaa aina hinnan kasvusta. Mutta se antaa kymmenkertaisesti takaisin.

Joskus sitten se juna kolistelee myös niiden tummien tunneleiden läpi.
Siellä ei näe eteensä, eikä tiedä, milloin valo taas pilkahtaa tunnelin päässä vai onko se säästösyistä jo laitettu kokonaan pois päältä.
Mutta jokainen, joka on joskus ollut täysin pimeässä, tietää, että
pimeys ei ole ollut vihollinen. Se oli se peili, joka näytti sinulle, mitä olet valmis kohtaamaan. Ja kun juna vihdoin sukeltaa takaisin valoon, huomaat ettei maisema muuttunut — sinä muutuit.

Elämän juna ei kulje koskaan taaksepäin.
Ei vaikka kuinka kaipaisit sitä yhtä asemaa, jossa kaikki tuntui vielä helpolta ja kevyeltä.
Ei vaikka kuinka huutaisit koko sielullasi pysäyttämään sen hetken, kun joku rakas jäi laiturille eikä enää tullut takaisin kyytiin.
Junalla ei nimittäin ole peruutusvaihdetta.
Mutta se kantaa muistoja, rakkauden sirpaleita, oppeja, joita et olisi saanut muuten kuin menettämällä.

Ja sitten jossain vaiheessa – usein vasta silloin, kun olet lakannut pelkäämästä – huomaat, että jokainen pysäkki oli juuri oikea.
Että sekin hetki, kun olit valmis hyppäämään kyydistä, oli se hetki, jolloin juna vasta alkoi oikeasti kulkea.

Elämän junissa matkustaa kaiken sortin kansa. On niitä, jotka istuvat koko matkan samassa penkissä, tuijottaen samaa maisemaa, uskoen että turvallisuus on sama asia kuin onnellisuus.
Ja sitten on heitä, jotka vaihtavat vaunua, avaavat ikkunan ja antavat tuulen sekoittaa tukkansa, koska he tietävät — tämä matka ei ole tarkoitettu turhan vakavaksi.
Tämä matka on tarkoitettu elettäväksi.

Elämän junassa ei ole karttaa, mutta on suunta.
Ja vaikka et aina tiedä mihin olet menossa, voit aina päättää miten olet kyydissä.
Pelossa vai luottamuksessa.
Sulkeutuneena vai avoimena.
Jähmettyneenä menneisyyteen vai katse tulevaisuuteen käännettynä luottamuksen tilassa.

Ja kun joskus aikanaan juna alkaa hidastaa vauhtiaan, ja viimeinen asema häämöttää horisontissa — sinä hymyilet.
Koska ymmärrät, että tämä ei ollut pelkkä matka pisteestä A pisteeseen B. Tämä oli koko universumin kokoinen kokemus siitä, mitä tarkoittaa olla elossa.

Ja ehkä, juuri ennen kuin ovet aukeavat viimeisen kerran, kuiskaat hiljaa itsellesi:
"Olipahan matka. Ja minä — minä olin siinä joka sekunnin mukana."

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Elämä kohtalo ja kasvu