Ihmiset pelkäävät eniten kasvojensa menettämistä

Kasvojen menettäminen ei ole pelkoa virheestä vaan pelkoa tulla nähdyksi — ja todellinen vapaus alkaa vasta silloin, kun lakkaat suojelemasta...

Pahin pelko. Kasvojen menetys toisten silmissä. Mitä enemmän teen työtäni, sitä varmemmaksi tästä tulen. Mutta itseasiassa ihmiset eivät oikeasti pelkää sitä epäonnistumista.

Vaan he pelkäävät, että joku näkee heidän epäonnistuvan. Eli emme pelkää virhettä — vaan pelkäämme sen todistajaa. Ja se, rakas ystäväni, on se, joka pitää meidät pieninä, varovaisina ja kertakaikkisen tylsinä.

Kutsutaan sitä tässä “kasvojen menettämisen peloksi”, mutta oikeasti se taitaakin olla oman identiteetin murtumisen pelko- tulla nähdyksi väärässä valossa- vai sittenkin siinä oikeassa valossa. Pelko siitä, että maailma näkee todellisen ja aidon sinut — sen, joka ei aina tiedä, joka epäröi, joka erehtyy, kompastuu ja yrittää taas.

Ei kukaan oikeasti pelkää mokaavansa.
Ihmiset nimittäin mokaavat koko ajan — ja silti maailma jatkaa rullaamista radallaan. Mutta se, mitä me pelätään, on toisten katse.
Se hetki, kun huomaat olevasi tarkkailun alla.
Kun näet pettymyksen jonkun silmissä. Kun huomaat, että joku ei enää osta sinun roolisuorituksiasi.

Kasvojen menettäminen ei siis ole varsinaisesti tapahtuma — se on todellinen biologinen uhka kehollemme. Se on sama reaktio kuin muinainen pelko tulla hylätyksi heimosta. Lauman ulkopuolelle jääminen. Ja melkoista ironiaa, eikö?
Se, mitä yrität suojella – hyväksyntä – on juuri se, joka karkaa käsistä, kun et uskalla olla oma itsesi.

Siksi moni menestynyt ihminen onkin lopulta vain sosiaalinen varjo itsestään. Yksityinen yhden ihmisen brändi ilman sielua.

Mutta sitten on se toinen joukko ihmisiä.
Ne, jotka ovat menettäneet kasvonsa — ja samalla kaiken pelon.
He, jotka uskalsivat myöntää: en ole täydellinen, mutta olen totta.

Ja kun uskallat olla näkyvä silloinkin kun hävettää — silloin sinusta tulee "vaarallinen". Ei muille, vaan niille rajoille, jotka olet itse itsellesi rakentanut.

Kasvu alkaa siitä hetkestä, kun et enää suojele imagoasi, vaan sieluasi.

Ja kyllä — se kasvojen menettäminen sattuu. Sattuu niin saatanasti. Hävettää, nolottaa, itkettää...Mutta tämän nahkanluontiprosessin alta paljastuu jotain paljon kauniimpaa kuin täydellinen julkisivu. Se, mitä pelkäät paljastuvan, on juuri se, mikä tekee sinusta inhimillisen, kiinnostavan ja vetovoimaisen.
Rehellisyys. Rohkeus. Aitous.

Koska ihmiset eivät oikeasti kunnioita virheettömyyttä.
He kunnioittavat rehellisyyttä. Aitous on aistittavissa – ja se on magneettista ja maagista.

Kun uskallat olla totta, et enää vedä puoleesi sitä, mitä muut haluavat nähdä – vaan sen, mikä on sinulle tarkoitettu.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Ihmissuhteet rakkaus ja dynamiikat