Kahvi, tuo koko maailman palvoma aine

Kahvi tuntuu energialta, mutta on usein vain lainattua voimaa. Tämä teksti avaa, miten kahvi vaikuttaa hermostoon, vireystilaan ja riippuvuuteen...

Tänään puhutaan aineesta, jota koko maailma palvoo kuin pientä mustaa pyhimystä. Toivon että, kukaan lukijoista ei hörppää kahviaan väärään kurkkuun ( jos tiedät mitä tarkoitan ). Vaan saan sinut miettimään, onko tämä sinulle rakkaus vai riippuvuus. Olkoon tämä puhdas oivallusmatka kofeiinin maailmaan — aineeseen, jota sinäkin todennäköisesti juot nyt samalla, kun luet tätä. Tarkoitukseni ei ole riistää sinulta kahvikuppiasi vaan antaa ajattelemisen aihetta.

Kahvi tuo kofeiinia sisältävä laillinen huume, jota keitetään, juodaan, ja ylistetään jokaisessa arjen keittiössä, hallituksessa, juhlassa ja pappilassa.

Kofeiini- tuo maailman käytetyin psykoaktiivinen aine ja samalla hyväksytyin riippuvuus. Suomalainen ja kahvi kulkevat yhdessä joka kohdassa. Oli arki tai pyhä, aamu tai ilta. Ei ole sellaista hetkeä tai juhlaa, johon ei kahvi kuuluisi. Omaamme suoranaisen kofeiiniuskonnon.

Sen Jumalan nimi on Juhla Mokka, pyhä rituaali on aamukahvi, ja sakramentti toistuu kolmesta-viiteen kertaan päivässä — vähintään. Kukaan ei kyseenalaista sitä, koska koko maailma on samanlaisen, pienimuotoisen sekavan euforian vallassa.

Olit sitten pörssimeklari, duunari, toimitusjohtaja tai kokki — kaikki yhtä koukussa. Ja jotta ei kukaan nyt pahoita mieltään, kun omaa ammattikuntaa ei tullut mainituksi, niin kyllä kaikki samassa veneessä, mutta olisi tullut kohtuuttoman pitkä paatos, jos luettelen kaikki lisäten eläkeläiset ja myös muut ikäluokat.

Aamukahvin pyhään voimaan uskotaan vankasti, mutta kyse on yksinkertaisesta aivojen huijausoperaatiosta- aivojen dopamiinikimarasta, jossa kofeiini sitoutuu aivoissasi adenosiinireseptoreihin, jotka normaalisti sanovat: “Hei, nyt väsyttää, mennään lepäämään.”
Kofeiini menee paikalle tähän koukoukseen ja vetää adenosiinilta tuolin alta ja ilmoittaa:
“Ei muuten väsytä! Kaikki hyvin! Juokse vielä yksi kierros!”

Samaan aikaan dopamiinitaso nousee, kortisoli hyppää ylös, ja aivosi ovat kuin sähköverkkoon kytketty joulukuusi. Ihanan tehokas olo — mutta valitettavasti kyse ei ole energiasta. Se on lainattua elinvoimaa ja energiaa.

Kofeiini ei lisää energiaa — se vain myöhästyttää romahdusta.

Pitkällä aikavälillä jatkuva kofeiinikuorma pitää kehon sympaattisen hermoston jatkuvassa valmiustilassa. Se on kuin koira, joka ei koskaan saa lupaa lopettaa vahtimista. Sydän hakkaa, kortisoli pysyy korkealla, ja keho alkaa luulla, että elämä on vain jatkuvaa vaaratilaa ja äärimmäistä venymistä.

Kofeiiniriippuvuus on siitä nerokas, että se naamioituu monelle identiteetiksi.
“Minä en vain ole aamuihminen ennen kun olen saanut 2 kuppia kahvia.”
Ei, rakas ystävä, sinä olet riippuvainen. Kofeiini on kulttuurinen lupa olla jatkuvassa epätasapainossa. Se on sallittu huume, joka tekee sinusta yhteiskuntakelpoisen, vaikka olisit sisäisesti jo aivan loppu ja riekaleina.

Kofeiini on myös varsin ovela opettaja. Se näyttää meille, kuinka helposti me ulkoistamme oman energiamme. Kuinka me haemme “elämänvoimaa” kupista, emmekä omasta kehosta ja sen kyvystä tuottaa energiaa. Kuinka olemme unohtaneet, miltä luonnollinen vireystila tuntuu — koska emme ole olleet siinä vuosikymmeniin.

Haastankin sinut nyt kokeilemaan ja jätä kofeiini pois kolmeksi päiväksi. Ei pelkästään kahvi, vaan kaikki tuotteet, jotka sisältävät kofeiinia. Katso ja tutki itseäsi.

Kuka sinä olet ilman kemiallista itseluottamusta?
Mitä tunnet, kun keho alkaa oikeasti väsyä — ja mitä tapahtuu, kun et enää työnnä sitä pois? Voi olla, että ensimmäinen päivä tuntuu lähes kuolemalta. Toinen paljastaa, kuinka syvällä riippuvuudessa olet. Ja kolmas… ehkä siinä alkaa piillä oikea herääminen.

Ei kofeiinittomuuteen, vaan itseesi.

Kehosi ei nimittäin vihaa kahvia.
Se vihaa sitä, että käytät sitä itsesi ohittamiseen.

Joka kerta, kun juot kupillisen, vaikka olet jo tosi väsynyt, opetat kehollesi: “Hiljaa. Minä päätän milloin sinä saat väsyä ja lepäät.” Ja kehohan muistaa. Jossain vaiheessa se lakkaa luottamasta sinuun — ja silloin ei auta enää edes pannullinen kahvia.

Enkä tarkoita, että kofeiini on nyt se ihmisen pahin vihollinen.
Vaan pyydän tarkastelemaan sitä, että se ei myöskään ole ystävä, jos et tunne sen pelaamaa peliä. Se on kuin hyvin pukeutunut huijari, joka tarjoaa voimaa, mutta varastaa levon ja pitkässä juoksussa terveyden.

Ja kun taas mietit, miksi olet aina “vähän väsynyt vaikka nukun ihan hyvin”, niin katso kuppiin, älä kelloon. Ja ehkä tärkein kysymys tässä ei olekkaan “pitäisikö sinun lopettaa kahvin juonti”, vaan “miksi tarvitset sitä niin paljon?”

Jos keho ja mieli ovat aidosti linjassa, sinun ei pitäisi tarvita kemiallista rohkaisijaa selvitäksesi päivästä. Mutta jos tarvitset — se vain kertoo, että jotain sisälläsi on ylivirittynyt, ja kaipaa lepoa.

Ja kyllä, minäkin juon kahvia. Nautin siitä. Rakastan sen tuomaa aamurituaalia. Juon vain sen yhden kupillisen, kahvin on oltava hyvää ja pehmeää, seassa punaista luomumaitoa lämmitettynä. Ja vasta myöhemmin- ei heti herättyä. Se on kuin lämmin halaus, joka toivottaa hyvää ja onnistunutta päivää. Se on luxus- ei kulutustuote.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Ihmissuhteet rakkaus ja dynamiikat