Kävin keskiviikkona puhumassa positiivisuudesta

Että jokaisen kuuluu ottaa vastuu omasta ajattelusta...

Se ettet enää usko sokeasti kaikkea mitä ajattelet. AIVAN! Kovaa peliä Bostonissa.

Olen saanut kunnian kolmena keskiviikkona tämän huhtikuun aikana olla puhujana Vuoksen kalastuspuistossa tai siis tulen olemaan " Ajatusten Ilta Vuoksella" tapahtumassa. Jokaisella viikolla oma teemansa. Toissapäivänä 15.4 tapahtuman ensimmäinen päivä sai aiheekseen: positiivisuus ja sen vääristymä.

Ensinnäkin...on ihana olla puhumassa niin sanotusti kotikentällä. Jossa kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään :D Niin sanassa sanotaan. Mutta aiheeseen. Ja se ei ole apinat vaan ajatukset, positiivisuus, rehellisyys ja vastuu. Ihan tietenkään koko settiä en saa teille tähän kirjalliseen muotoon talletettua, sillä tämänkaltaiset puheet soljuu isossa määrin myös intuition ohjaamana, mutta pintaraapaisua myös lukijoiden aatoksiin.

Millainen on positiivinen ihminen tai mitä sanoja liität sanaan postiivisuus?

Vastauksia alkoi kuulua: ilo, hymy, aikaansaava, naurava...

Kyllä, nämä kaikki ovat positiivisuuden ilmenemismuotoja ei itse positiivisuutta. Miten meille on opetettu/ ollaan opittu ja totuttu millainen on positiivinen ihminen tai positiivinen suhtautuminen asioihin. " Ei se paljon valittele, sen kun menee ja tekee vaan" Mutta tällä ei itseasiassa ole mitään tekemistä sen aidon positiivisuuden kanssa.

Entä jos ongelma ei olekaan siinä, ettet ole tarpeeksi positiivinen,
vaan siinä, mitä luulet sen positiivisuuden olevan.

Positiivisuus ei suinkaan ole sitä, että kaikki on hyvin ja että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Se on kykyä nähdä rehellisesti tilanne – ja silti valita suunta mihin haluaa kulkea. Positiivisuus on se koko matka ei määränpää. Se ei ole mikään tavoiteltava tila, huipentuma tai palkinto minkä ansaitsee, sitten kun.

Mielestäni positiivisuus ei myöskään ole asenne. Se on jokaisen oma henkilökohtainen asetustila, johon aina voi ja pitää palata. Ilman tätä asetusta elämä heiluttelee sinua kun lastua laineilla. Sillon kun menee hyvin niin mennään kovaa ja korkella ja sieltä keskilinjan läpi suoraan sukeltaen pohjamutiin ihan pohjaan saakka sitten kun niin sanotusti paska lävähtää tuulettimeen. Sitten tässä isojen ääriliikkeiden rodeossa keikutaan mukana kaiken aikaa ja ihmetellään kun on vähän rankkaa. Mutta kun asetus asetetaan- siihen ikään kuin positiiviseen neutraaliin tilaan on hyvä ja turvallinen palata ja siitä on mahdollisuus rakentaa jälleen uusi suunta tai yrittää uudelleen saman toistoa, jos se on se mitä haluat tehdä. Ja siinä vasta korostuukin se mitä ja miten asioista ajattelet ja pystytkö palaamaan siihen positiiviseen asetustilaan. Eli positiivinen asenne ei poista sitä ettei välillä vit*****, mutta se tarjoaa sinulle rehelliseen tilan ajatustesi tarkkailuun ja siihen kuinka ne ohjaavat tai jopa määrittävät sinun toimintaa.

MUTTA pelkkä positiivisuus ilman rehellisyyttä =harha.

JA pelkkä hyvä fiilis ei tarkoita automaattisesti muutosta.

Positiivinen ajattelu voi nimittäin myös suojata meitä kasvulta tai jopa kokonaan estää sen. Sillä positiivisuus voi olla myös pakenemista- päälle liimattua positiivisuutta. “kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu”. Mutta silloin ei katso mitä oikeasti tapahtuu, vaan tyytyy lakaisemaan asiat maton alle ja sitten ne löytyy edestäpäin taas ihan hetken kuluttua. Pelkkä positiivinen ajatus/ajattelu ei muuta mitään, ennen kuin se muuttaa toimintaa. Ja muutos alkaa vasta, kun ihminen katsoo rehellisesti omaa sisäistä asetustaan ja ajatuksiaan.

Puhuin vastuun ottamisesta omasta ajattelusta. Sillä et voi aina valita mitä ajattelet – mutta voit ottaa vastuun siitä, mihin uskot ja miten toimit. Suurin valhe johon me uskotaan on se, että meidän ajatukset kertoo meille totuuden. Ne ei kerro totuutta. Ne kertoo tarinaa, johon olet tottunut uskomaan.

Ajatus tulee automaattisesti mutta uskominen on aina valinta.
Usein tiedostamaton sellainen. Se miten myös ylisukupolviset asiat, sanonnat- kaikki vaikuttaa omiin uskomuksiin ja ajatuksiin ja sitten sujuvasti niitä ajatellaan toistuvasti- ehkä jopa läpi elämän pysähtymättä kertaakaan kyseenalaistamaan ovatko ne edes meidän omia.

“Ajatus on kuin ohikulkija.
Mutta jos kutsut sen sisään ja tarjoat sille kahvia, siitä tulee vieras, joka alkaa vaikuttaa sinun elämään tiedostitpa sitä tai et.”

Surullisinta on että suurin osa ihmisistä ei elä läsnä tässä todellisuudessa. Sanon todellisuudessa siksi, että eläen istutettujen ajatusten ohjaamana ei ole todellinen. Vaan eletään ajatuksissa, joita ei olla koskaan kyseenalaistettu. Ihan vain mainitakseni ääneen, että tähän kuuluu myös uutiset, lehdet ja media. Muista: Ajatus tulee automaattisesti, mutta uskominen on aina valinta. Mutta myös omat sisäsyntyiset ajatukset, kuten

“en minä kuitenkaan pysty/osaa...”

“tää nyt vaan on näin, on aina ollut...”

"tää on meillä sukuvika..."

Entä jos näistä ajatuksista yksikään ei ole totuus… vaan tarina, jota olet toistanut tarpeeksi kauan? Positiivisuus ei ole asenne, jonka yrität pakottaa päälle. Se on tila, johon pääset, kun et enää usko kaikkea mitä ajattelet. PERUSASETUS!

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Elämä kohtalo ja kasvu, Itsensä johtaminen ja identiteetti, Mieli tunne ja hermosto