Pelon ja intohimon ristiriita

- missä kipu kohtaa kipinän

Oletko koskaan huomannut, että juuri ne asiat, jotka saa sydämen sykkeen kiihtymään, saavat myös kädet hikoamaan?
Ne sellaiset innostavat unelmat, ne projektit, se ihmissuhde, se askel kohti jotain suurempaa ja uutta… ja samaan aikaan pelko on siinä innostuksen rinnalla. Ihan vieressä kuin iso varjo, joka kuiskaa: "älä, mitä jos et pärjää, tämä on liian suuri askel, et ansaitse tätä-voisit kai tyytyä tähän toiseen".

Pelko ja intohimo eivät ole vihollisia keskenään. Ne ovat kuin kaksoset, jotka syntyvät samasta lähteestä: syvästä halusta elää täysillä ja täynnä merkitystä.

Pelko kertoo meille rajasta/rajoista – mutta usein myös niistä oman mielen rajoitteista, missä piilee suurin mahdollisuus.
Ja kun taas intohimon sanoitus kuuluu: tämä on sinua varten, anna mennä! Ja juuri siinä kohtaa, kun nämä kaksi törmäävät, syntyy ne kasvukivut. Miksi?

Miksi pelko on niin voimakas juuri sen suurimman intohimon kohdalla?

Koska se pelko on suora peili siihen, että se näyttää sinulle kaiken sen, mitä olet aina välttänyt, kätkenyt, unohtanut tai epäillyt itsessäsi. Epäonnistumisen mahdollisuuden, arvottomuuden tunteen ja sen äänen, joka sanoo: "et ole tarpeeksi" "älä nyt luule liikoja"

Mutta juuri tämä on se merkki siitä, että olet kulkemassa kohti jotain, joka todella merkitsee jotain isossa kuvassa. Jos intohimo ei herättäisi pelkoa, se olisi liian pientä ja kuin mukava harrastus, ei polttava kutsumus.

Ja ei, rohkeus ei ole pelon puutetta. Se ei tarkoita, että pelkoa ei olisi.
Se tarkoittaa, että opit kulkemaan sen kanssa, katsot pelkoa silmiin ja sanot: “Näen sinut. Tunnen sinut. Mutta minä teen tämän silti.”. Se on tietoista toimintaa pelosta huolimatta. Se on kuin venyttelisit lihasta-ensin kiristää- joustoa ei löydy ja mietit että teet varmasti jotain perustavanlaatuista väärin, mutta sitten se loppuviimeksi se tekeminen vapauttaa.

Jokainen askel pelon yli tai ennemminkin pelosta huolimatta vahvistaa hermostoa, itseluottamusta ja uskoa siihen, että pystyt kohtaamaan elämän ja sen tuomat tapahtumat, vaikka se kuinka pelottaisi ajatuksena etukäteen. Annan muutaman käytännön esimerkin:

Se ura/työ, joka kiehtoo mutta pelottaa: haet sitä silti, vaikka epäonnistumisen mahdollisuus kolkuttaa mieltä.

Ne sanat tai puhe, joka pelottaa: sanot sen rohkeasti ääneen, vaikka ääni tärisee, jalat menee veteläksi ja kädet tärisee.
Se rakkaus, jonka kohdatessa sydän pelkää hylätyksi ja haavoitetuksi tulemista – mutta silti avaat itsesi ja sydämesi.

Jokainen näistä hetkistä on tosielämän rohkeuden harjoitus, jossa pelko ei ole vihollinen vaan opettaja. Ja kuulehan... epävarmuus kuuluu prosessiin. Tämä ei ole aina helppoa. Joskus se sattuu- Se horjuttaa koko systeemiä. Mutta juuri siinä epävarmuudessa, epämukavuudessa ja pelossa syntyy uusi sinä. Se osa sinua, joka ei enää seuraa muiden sääntöjä sokeasti. Se osa, joka tietää: tämä on minun elämäni, ja minä uskallan elää sitä!

Pelko ja intohimo – ne eivät voi olla erillään.
Kun opit kulkemaan niiden välissä- sitä kultaista keskitietä, löydät rohkeuden, joka ei katoa koskaan.

Ja tiedä tämä: tämä on sinun elämäsi, sinun tarinasi, sinä olet se, jonka tulisi tanssia pelon ja intohimon rytmissä. Katso pelkoa, tunne intohimoa, ja anna itsellesi lupa ottaa askel – vaikka kädet hikoaisivat ja sydän hakkaisi. Rohkeus syntyy juuri tästä ristiriidasta.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Itsensä johtaminen ja identiteetti