Puhelias lapsi

Minä olin se lapsi....

Se, joka puhui puhumasta päästyään.
Kysyi.
Keskeytti.
Ihmetteli ääneen ja jäsenteli. Näytin tunteiden kirjon ilman suodattimia. Oli usein liian herkkä, jonka olisi hyvä kasvattaa vähän kovempaa kuorta (näin minulle kerrottiin...)

Se lapsi, joka näki asioita, joita muut eivät ehkä huomanneet.
Se, joka koki enemmän kuin olisi ollut ikään kuin sopivaa ja korrektia. Liikaa ääntä, liikaa kysymyksiä ja liikaa tunnetta ja herkkyyttä. Olin se lapsi joka puhui ihmisten lisäksi eläimille, öttiäisille, puille, puskille ja pilville.

Eli olin siis monesti liikaa. Mutta onko puhelias lapsi liikaa?
Ei vaan hän on näkyvä ( ja kuuluva :D). Ja näkyvyys on se, joka tekee monelle aikuiselle olon epämukavaksi, vai mitä?

No mitäs minusta sitten tuli?

Ihminen, joka ajattelee ( kulma usein liikaa). Ihminen, joka sanoittaa asioita ja pukee elämää kosketettavaan muotoon. Ja myös ihminen, joka uskaltaa puhua ääneen.

Ja mitä tekee sitten tämä elämä- no tietenkin pienen ja ovelan peliliikkeen. Elämä antoi minulle pojan. Erittäin vahvatahtoisen, määrätietoisen ja äänekkään poikalapsen. Pojan joka puhuu puhumasta päästyään, kysyy tauotta, keskeyttää ja ihmettelee ääneen ja jäsentelee. Näyttää tunteiden kirjon ilman suodattimia. Lapsen joka on äärimmäisen herkkä ja joka puhuu ihmisten lisäksi eläimille, öttiäisille, puille, puskille ja pilville. Joko tunnistat ironian?

Vasta nyt todella itse ymmärrän itseäni tai sanoisinko lasta minussa ja myös omia vanhempiani ja lähipiiriäni enemmän ehkä kuin koskaan. Vaatii näin vanhempana vähän muistuttelua, että puhelias lapsi ei häiritse ketään – hän käsittelee maailmaa sillä toiminnan ja taidon tasolla, joka on hänelle vahvuus siinä kohtaa.

Eli nämä puheliaat lapset eivät puhu “turhaan”. He ajattelevat ääneen.
He prosessoivat maailmaa reaaliajassa, sanoittavat kokemusta ja tunteita, niitäkin joille ei ole sanoja. Jokainen kysymys on yritys ymmärtää tätä maailmaa. Jokainen tarina jonka hän kertoo on tapa jäsentää kokemusta. Jokainen “äiti, arvaa mitä…” on silta heidän sisäisestä maailmastaan käsin tähän ulkomaailmaan ja kokemukseen ihmisenä.

Ja kun lapsi puhuu lakkaamatta, hän ei ole välttämättä vaatimassa sinulta vastauksia, vaan hän hakee sinulta läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Hän hakee sinulta täydennystä perustarpeisiinsa- tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Se lapsi, joka uskaltaa kuulua, tuntea ja joka puhuu paljon, kertoo yhdestä asiasta minä uskallan olla minä. Hän ei pelkää ja ajattele, että hänen ajatuksensa ovat vääriä/ liikaa tai kestääkö muut nämä minun ajatukseni ja tunteeni. Hän ei vielä epäile itseään jokaisen lauseen kohdalla. Eikä hän ole oppinut pienentämään itseään muiden mukavuuden vuoksi. Se on suora seuraus siitä, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Turva olla, näkyä ja kuulua.

Ja sitten tulee se aikuinen, jolla on kiireinen ja kaiken hälinän/touhun täyttämä elämä.

“Voisitko olla hetken hiljaa?”
“Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.”
“Anna nyt muidenkin puhua ja odota omaa vuoroasi.”

Kuulostaako tutulta?

En sano, etteikö rajoja tarvittaisi ja ettei ole tärkeää opettaa myös näitä taitoja. Tarvitaan ja pitää opettaa. Mutta ymmärrätkö eron? Rajat eivät ole sama asia kuin hiljentäminen. Hiljentämällä lapsi omaan mukavuusalueeseesi sopivaksi ja sopivaksi muottiin. Tässä asuu ongelma sillä tämä iskee suoraan siihen raakaan potentiaaliin mikä lapsessa kasvaa ja on kehittymässä. Koska jos hiljennät lasta liikaa, et opeta lasta kuuntelemaan muita vaan itseasiasiassa sinä opetat hänet epäilemään itseään.

Ja mitä sitten tällaisesta äänekkäästä lapsesta kasvaa silloin, kun hänen annetaan kasvaa ääntään käyttäen?

Hänelle syntyy vahvat kommunikaatiotaidot, kyky ilmaista itseään selkeästi ja luottamuksella. Syntyy luovuutta ja syvyyttä ajatteluun, joka ei pelkää olla erilaista. Ja siitä syntyy johtajuutta. Ja ehkä tärkeimpänä: syntyy ihminen, joka ei kysy lupaa olemassaololleen muilta.

Joten kuuntele lasta/lapsiasi vielä kun voit. Koska se lakkaamaton höpötys ei ole ikuista. Se muuttuu. Se hiljenee.
Se suuntautuu muualle.

Ja jonain päivänä…

se ääni, joka nyt täyttää kotisi usein "liiallisuudellaan",
on ääni, joka täyttää huoneita tulevaisuudessa muualla.

Inspiroiden,
vaikuttaen ja
johdattaen tai kenties johtaen!!!

Sinä päätät rakennatko sinä lapsellesi tilaa kasvaa maailmaa muuttavaksi ääneksi – vai opetatko häntä pienentämään sitä ja samalla itseään?

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Elämä kohtalo ja kasvu