Narratiivit – tarinat, jotka elävät elämääsi puolestasi

Suurin osa ihmisistä ei elä elämäänsä aitojen valintojen pohjalta vaan jonkun ihme tarinan pohjalta.

Narratiivien pohjalta.

Se ei yleensä ole tietoinen valinta. Se ei ole äänekäs.
Se hiipii sisään elämään lauseina, joita sitten pidetään aitoina faktoina ihan muina mummeleina:

“Minä nyt vaan olen tällainen.”
“Meidän suvussa on aina…”
“Minulle ei vain käy ikinä niin…”
“Tässä iässä ei enää…”
“Rakkaus on vaikeaa.”
“Turvallisuus ennen kaikkea.”

Narratiivi ei kysele lupaa, haluatko uskoa siihen. Se tulee, on ja olettaa, että uskot. Ostat ajatuksen, kuin väärän rahan. Ja juuri siksi se onkin niin vaarallinen ja salakavala.

Narratiivi ei kuvaa elämääsi millaista se on – se ohjailee sitä.

Narratiivi on se sisäinen tarina, joka selittää maailmaa sinulle ennen kuin ehdit itse kokea sen. Se antaa merkityksiä, syitä, rajoja ja oletuksia. Ja kun ihminen uskoo tätä tarinaa, hän alkaa rakentaa elämäänsä ja identiteettiään sen ympärille, koska se tuntuu tutulta. Ja tuttu on aina turvallista- mutta ei välttämättä kivaa ( varsinkaan kun sitä pysähtyy miettimään)

Narratiivi kertoo sinulle mitä pidät realistisena, mihin/mitä et edes yritä, ketä rakastat/luulet rakastavasi, mitä välttelet ja millaista kipua pidät “normaalina” oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä kivusta.

Ja pahinta?
Narratiivi naamioituu järjen ääneksi. Sen suuren logiikan. "ei ole järjen voittanutta- Ylikäynyttä logiikan" ( Kunnia kotikaupungilleni Imatralle, jonka slogania lainasin. " Ei ole Vuoksen voittanutta, Ylikäynyttä Imatran")

Meidän mieli rakastaa näitä loputtomia narratiiveja ja keho maksaa hinnan

Mieli tarvitsee selityksiä. Se rakastaa tarinoita, joissa asiat pysyvät ennakoitavina. Narratiivi sitten antaa mielelle rauhan...
“Kaikki on ihan loogista.”
“Ei tässä ole mitään tehtävissä.”
“Tämä nyt vain on näin.”

Mutta keho ei elä näistä tarinoista. Se elää totuudesta. Siksi narratiivien varaan rakennettu elämä tuntuukin usein raskaalta ilman selvää syytä, ahtaalta- vaikka “kaikki on hyvin” tai levottomalta, vaikka mitään ei varsinaisesti puutu... paperilla. Keho reagoi siihen, että elät väärän elämän käsikirjoitusta.

Moni narratiivi itseasiassa ei ole edes sinun. Se on peritty. Opittu. Omaksuttu selviytymisen vuoksi. Lapsena opitut narratiivit pitivät sinut turvassa:
"ole kiltti"
"älä vaadi liikaa"
"älä erotu"
"älä pety"
"älä luota liikaa/ ole niin sinisilmäinen"

Aikuisena sama tarina alkaa kuristaa tiukemmin otetta. Ja silti moni puolustaa narratiiviaan raivokkaammin kuin omaa vapauttaan. Koska ilman tarinaa joutuisi kohtaamaan kysymyksen:

Kuka minä olen ja mitä minä oikeasti haluan?

Narratiivit on ne jotka rakentavat sinulle sen elämän, jota et koskaan tietoisesti valinnut itsellesi.

Et päädy väärään työhön yhdellä päätöksellä. Et väärään suhteeseen yhdellä valinnalla. Et väärään elämään yhdessä yössä.

Päädyt sinne seuraamalla tarinaa, joka toistaa uskottavasti esimerkiksi seuraavia tositarinoita...

"minä nyt vain en ole syntynyt kultalusikka suussa"
“tämä on järkevää ja turvallista”
“tämä on realistista- tähän minun kuuluu tyytyä”

Narratiivi ei estä sinua elämästä. Se estää sinua huomaamasta, että elät yhtä täyttä elämää puoliteholla. Ja yksi ihmiselämä on aivan liian lyhyt tällaiseen.

Ensimmäinen vapauden hetki on se kun uskallat katsoa näitä narratiiveja silmästä silmään. Niitä ei rikota kovalla päätöksellä ja taistelemalla tuulimyllyjä vastaan. Vaan havainnoimalla itsemyötätunnolla ja arvostuksella itseään ja omaa elämäänsä kohtaan.

– Kenen ääni tämä on, ketä minä kuuntelen ja uskon?
– Milloin opin tämän?
– Palveleeko tämä tarina enää elämääni – vai vain pelkojani?
– Mitä tämä narratiivi suojelee minua tuntemasta?

Kun tarina tulee näkyväksi, se menettää voimansa. Ei useinkaan heti.
Mutta ihan väistämättä, sinun edistyessä havainnoinnissa ja uudelleen oppimisen prosessissa. Silloin syntyy tila, jossa ensimmäinen aito kysymys voi nousta: Jos tämä tarina ei olisi totta…
mitä minä valitsisin?

Etkä sinä tarvitse yhtään uutta narratiivia – tarvitset totuuden- sinun autenttisen totuuden. Tykkäsivätpä muut siitä tai eivät!

Ja vaikka moni yrittää korvata jääräpäisesti sen vanhan tarinan vain uudella keksityllä, positiivisemmalla, vahvemmalla “paremmalla” tai pahimmillaan toiselta kopioidulla (haluan olla kuin se tai se). Mutta vapaus ei synny uudesta ja tuulesta temmatusta käsikirjoituksesta.
Se syntyy siitä, että lakkaat elämästä MINKÄÄN käsikirjoituksen mukaan.

Aitous ei ole tarina.
Se on tunne, joka kasvaa ja laajentaa.
Se on elämän suunta, joka rauhoittaa.
Se on valinta, joka tuntuu oikealta, vaikka tietoinenmielemme vielä sitä vastustaa.

Elämäsi ei ehkä ole tai tunnu raskaalta siksi, että olet väsynyt.
Vaan siksi, että elät toistuvasti tarinaa, joka ei ole sinun omasi. Ja kun uskallat kyseenalaistaa narratiivit, et menetä itseäsi. Sinä tapaat itsesi ensimmäistä kertaa.

Juuri näitä tarinoita, uskomuksia ja näkymättömiä ohjausmekanismeja puretaan, käsitellään ja tehdään näkyviksi Unveiled Premium -valmennuksessa. Ei pintaa raapien, ei kiertäen – vaan juureen asti sukeltaen. Sinne, missä narratiivit syntyvät, aukeavat ja missä todellinen muutos alkaa.

Jos tunnet, että jokin tässä tekstissä osui, se ei ollut sattumaa.
👇
Tässä on kutsu nähdä itsesi ilman kulisseja.
Unveiled Premium

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Itsensä johtaminen ja identiteetti