Rakastutko ihmiseen vai omaan kuvitelmaasi hänestä?
Jonna Hallikainen 
Rakkaus paljastaa, rakastutko ihmiseen vai oman hermostosi ja menneisyytesi luomaan heijastukseen ja vasta itsetuntemus erottaa todellisen yhteyden
Miksi ihmiset rakastuvat potentiaaliin, eivätkä oikeastaan siihen toiseen ihmiseen?
Sanomme “rakastan sinua”, mutta usein todellisuudessa tarkoitamme: “Rakastan sitä, miltä minusta tuntuu, kun ajattelen sinua.”
Aika brutaalia, eikö?
Mutta me emme rakastu ihmiseen — me rakastumme toisen ihmisen tarjoamaan heijastukseen, joka aktivoi meidän sisäisen tarinamme.
Hän, joka saa sinut syttymään, ei ehkä ole kohtalosi tai se paljon puhuttu sielunkumppanisi, vaan varsinainen katalyytti, jonka kautta elämä näyttää sinulle vielä ratkaisemattoman osan sinusta itsestä. Se on energiaa, joka vetää puoleensa sen, mikä on vielä kesken sinussa— ei sitä, mikä on valmista. Mutta älä kiirehdi nimeämään tunnetta rakkaudeksi, ennen kuin olet ymmärtänyt, mitä hän sinussa liikautti.
Sillä ihan jokainen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa toimii sielullesi kuin sytytin — mutta vain jotkut niistä kohtaamistasi ihmisistä on tarkoitettu vain valaisemaan tietäsi, ei lämmittämään syliäsi. Toinen ihminen voi tulla elämääsi vaikka vain sekunniksi, mutta sinä hetkenä hän painaa uniikin sormenjälkensä sieluusi tavalla, jota et voi enää koskaan pyyhkiä pois. Hän toi pintaan sen puolen sinusta, joka ei enää halua tyytyä vähempään.
Ehkä hän sai sinut muistamaan, että rakkaus ei ole vain lempeää — se on myös raakaa rehellisyyttä, joka paljastaa, missä kohtaa olet itseltäsi piilossa ja keskeneräinen.
Eikä se sielunkumppanuuskaan tule aina pysyäkseen.
Joskus se pyyhältää paikalle vain sytyttämään hiipuvan tulen, joka sinun tehtäväsi on kantaa loppuun itse.
Tämä vetovoima ei ole sattumaa vaan hermostosi tunnistaa toisen ihmisen hermoston ennen kuin mieli ehtii lausua tervehdyksensä ja huikata hei, sinä siellä!
Se ikään kuin tarkistaa:
“Onko tämä turvallista?”
“Onko tässä jotain, joka muistuttaa minua jostain tutusta — vaikka se tuttu olisikin tuottanut sinulle tuskaa jo aiemmin?”
Eli et siis rakastu häneen, vaan kemialliseen déjà vu’hun, johon kehosi ja hermostosi reagoi. Alitajuntasi ja hermostosi hakee aina täydentävää tarinaa.
Puheissa me kerromme tarinaa, kuinka löysimme elämämme rakkauden, mutta rakkaus ei itseasiassa olekkaan löytämistä vaan muistamista. Rakkaus on kuin vanha kappale, jonka sanat olet joskus unohtanut.
Ja kun joku alkaa hyräillä sen sävelmää, sydän tunnistaa ja muistaa sävelen.
No hittovie, mikäs tässä on sitten se ongelma. Miksi rakastun aina vääriin ihmisiin tai miksi parisuhteeni toistaa aina samaa kaavaa?
No koska tässä asuu myös se iso MUTTA—
jos et tunne itseäsi ja hermostosi asetuksia läpikotaisin, et tiedä, kenen ääntä edes kuuntelet...
Onko se sielusi vai egosi tuottama vetovoimainen sävel, joka luo kuvan?
Onko se sinun, vai kenties lapsuutesi kaipauksen ääni?
Onko se sielun kutsu, vai hermoston stressivaste?
Tunne on aina totta. Tulkinta tunteesta ei aina ole.
Intuitiosi ei valehtele, mutta egosi osaa jäljittää sen salakavalasti omiin toiveisiin ja agendaan osuvaksi. Siksi moni rakkaustarina alkaa taivaallisena ja päättyy maalliseen romahdukseen. Ei suinkaan siksi, että se olisi ollut jotenkin väärä — vaan siksi, että se oli opetustarina, ei omistustarina.
Rakkaus ei nimittäin koskaan tule täyttämään sinua ulkoa käsin.
Se tulee paljastamaan, mistä kohtaa olet vielä tyhjä sisältä.
Rakastumisen ja rakkauden tutkiskeleminen ilman syyttelyä tai draamaa. Tarkoittaa silloin sen tutkimista läsnäololla ja tietoisuudella — ja siinä hetkessä sinä lakkaat rakastumasta potentiaaliin ja alat rakastaa todellisuutta.
Ja kun rakastat ilman tarvetta muuttaa, parantaa tai pelastaa ketään —eli kun katsot toista ilman filttereitä ja ilman projektiota.
Siinä hetkessä rakkaus ei ole enää selviytymistä, vaan sielujen välistä vuoropuhelua.
Ja silloin sinä et enää etsikään rakkautta, joka voisi täyttää sinut —
sinä olet se tila, johon rakkaus palaa.
Ja ehkä juuri siinä onkin rakkauden todellinen tehtävä —
ei varsinaisesti löytää sinulle toista puolikasta,
vaan johdattaa sinut takaisin siihen kokonaisuuteen, joka sinä olit ennen kuin aloit etsiä itseäsi toisista.
- Rakkaudella Jonna-
Categories: : Ihmissuhteet rakkaus ja dynamiikat