Simulaatio nimeltä elämä

Eikö olekin venka ajatus?

Että tämä kaikki, mitä kutsutaan elämäksi- ei olekaan niin suora kosketus todellisuuteen vaan sellainen jatkuva simulaatio sen elämän sisällä. Tää on aihe joka itseäni koukuttaa suuresti ja ajatusmallina sellainen niin monimutkaisesti pyöriteltävä, että ennen pitkään aivot vaan menee solmuun :D

Että kun mieli rakentaa versioita/käsityksiä ja ns. tulevia tapahtumia ja muistoja ihmisistä, tilanteista ja tulevasta ja keho reagoi niihin kuin ne olisivat täyttä totta. Väitän että jokainen on joskus mielessään käynyt toisen kanssa käytävän keskustelun ikään kuin valmiiksi läpi: sanot sanottavasi-mitä se toinen vastaa/ miten reagoi ja niin edelleen. Tunnistatko?

Tämä koko homma kuulostaa aina niin oudolta, mutta ei sitten kuitenkaan koska näinhän myö simuloidaan tätä elämää. Että mitäs jos se ei olisikaan niin kaukaa haettua – vaan juuri se, mitä tapahtuu joka ikinen päivä, ihan huomaamatta?

Eli entä jos et elä todellisuutta, vaan tulkintaa siitä?

Nimittäin meidän mielihän ei näe maailmaa – se rakentaa sen havaintojen ja niiden tarjoamien impulssien perusteella. Se mitä näet, koet ja tunnet, ei ole se “raaka todellisuus”. Vaan mielesi rakentama versio siitä. Siihen vaikuttaa myös menneet kokemukset, kohtaamiset,
menneisyyden haavat ja opitut uskomukset ja tarinat. Ne kaikki suodattaa sen fyysiseksi kokemukseksi, mitä tapahtuu juuri nyt!

Kaksi ihmistä siis voi olla samassa tilanteessa, ikään kuin samoilla eväillä varustettuna ja elää kuitenkin täysin eri todellisuutta. Toinen näkee mahdollisuuden. Toinen näkee uhan. Kumpi on oikeassa?

No ei kumpikaan. Vai pitäisikö ehkä sittenkin sanoa että molemmat. Meistä kukaan ei voi mennä sanomaan miltä toisesta tuntuu tai se että "eihän sitä tartte pelätä" tai tähän samaan sarjaan menee mielestäni myös se vertailu "no ei ole niin kauhea asia ajatteles kun minulla oli tämä ja tämä" Jokainen tuntee omalla inhimillisellä tavallaan asiat ja niiden painon. Se että toiselle on maailmanloppu tai sen alku, kun kynsi katkeaa ja toiselle se on se kun pää irtoaa. Eikä siinä auta kenenkään mennä sanomaan, että kokemus ei ole toiselle aito.

Ja sitten on tää meidän keho. Puhun kehosta ja tarkoitan kokonaisuutta fyysinen keho-hermosto-kudokset-solut kaikki. Ja tärkeimpänä energia! Se ei analysoi. Se ei selittele. Se ainoastaan reagoi. Sydän hakkaa ja kädet hikoaa ennen kuin tiedät edes miksi, vatsan sisältö heittää voltin ja hartiat on korvissa ennen kuin edes huomaatkaan.

Keho ei koskaan automaattisesti elä tässä hetkessä puhtaasti. Se elää myös kaikkea sitä, mitä olet jo kokenut. Se simuloi tulevaa menneen perusteella. Ja tämähän olisi ihan ymmärrettävä ja ihan periaatteessa helppokin yhtälö JOS tähän vaikuttaisi vaan ne meidän omat asiat, kokemukset ja eletty elämä. Mutta kun tähän soppaan isketään myös lusikat suurin piirtein koko suvulta, tutuilta ja tuntemattomiltakin. Ja sitten on vielä ne ylisukupolvisetkin asiat. Ja on meidän oma henkilökohtainen vastuu mitä me tällä tiedolla teemme. Mitä haluamme jatkaa- mitä haluat siirtää vaikka seuraavalle sukupolvelle eteenpäin.

Eli et reagoi tilanteisiin sellaisina kuin ne ovat- reagoit siihen, mitä ne edustaa sinulle.

Reagoit siihen mitä se muistuttaa. se voi olla tietty sävy äänessä- äänenpaino jopa tutut sanat. Katse. Energia tai yhteys. Ja yhtäkkiä oletkin jo jossain ihan muualla. Vanha tunne- vanha tilanne ja se vanha versio sinusta reagoimassa. Jos et koskaan kyseenalaista tätä simulaatiota- elät menneisyyden ehdoilla – uudestaan ja uudestaan.

Vrt. kokemus petetyksi/jätetyksi tulemisesta parisuhteessa.
Uuden kumppanin kanssa etsit ja luet samoja signaaleja, samoja sanoja, pelkäät ja mietit olen kokenut tän saman ennenkin ja mieli alkaa luomaan koko ajan lisää uusia uhkakuvia ja hakea ikään kuin todistelua tapahtuvasta. Tässä kohtaa et enää reagoi siihen ihmiseen, joka seisoo edessäsi –vaan siihen muistoon, jonka hän aktivoi sinussa. Alat tarkkailla, ylianalysoida ja poimia jokaisesta sanasta ja eleestä merkityksiä, joita ei todellisuudessa (ehkä) edes ole. Ja mitä enemmän mieli saa kiinni tästä tarinasta, sitä vakuuttuneemmaksi se tulee ja alkaa rakentaa todistusaineistoa. Pieni viive viestissä? ( nykyajan vitsaus: näen että toinen on lukenut viestin, mutta ei vastaa) Totta kai – merkki välinpitämättömyydestä. Katse, joka harhaantuu hetkeksi? Selvä juttu – toisen kiinnostus on jo muualla. Yksi väärin ymmärretty lause?
Siinä se tuli – tämä on lopun alkua.

Et siis enää ainoastaan reagoi simulaatioon – sinä alat rakentaa ja elää sitä todeksi. Ja lopulta alat käyttäytyä sen mukaisesti, mitä pelkäät. Koitat kontrolloida tilannetta, testaat, epäilet ( myös jo omaa itseäsi)
ja suojaudut, koska olenhan kokenut tämän ennenkin.

Ja tiedätkö mitä usein tapahtuu? Myös toinen alkaa reagoida siihen. Sillä hän kohtaa version sinusta, joka ei enää ole täysin tässä hetkessä. Ja näin saadaan syntymään kehä- se hullun looppi. Menneisyys alkaa ohjata nykyhetkeä niin vahvasti, että siitä tulee jälleen uusi todellisuus. Automaattinen ajatus, että historia toistaa itseään väistämättä.

Miten simulaatiosta voi päästä ulos?

Voiko siitä päästä ulos? Täysin? Ei. Mutta voit tulla siitä tietoiseksi ja se on tässä kohtaa aika hirvittävän lähellä sitä poispääsyä. Riittävän lähellä muuttamaan koko pelin hengen. Kun huomaat tämä tunne ei ole vain tästä hetkestä. Tai tämä reaktio on opittu- tämä ei ole minun oma. Sinulle syntyy tila. Ja tässä tilassa sinulla on mahdollisuus valinta. Sinulle aukeaa rehellisen havainnoinnin maailma ja näet enemmän.

– mitä ajattelen
– mitä tunnen
– miten reagoin

ilman että uskot kaikkea automaattisesti. Pääset astumaan ulos simulaation ohjaamosta. Etkä olenkaan enää vain vanhojen reaktioiden sarja vaan tietoinen toimija.

Elämän simulaatiossa oleminen ja eläminen ei siis suinkaan tarkoita, että mikään ei olisi totta. Vaan, että kaikki, mitä koet kulkee sinun kauttasi. Sen uniikin suodatusjärjestelmän kautta koettavaksi-elettäväksi todellisuudeksi. Ja se antaa sinulle todellakin kyvyn ja mahdollisuuden luoda oma elämäsi juuri sellaiseksi, millaiseksi sen haluat luoda.

Saat kyvyn ja mahdollisuuden kyseenalaistaa. Mahdollisuuden nähdä uudella tavalla ja mahdollisuuden elää vapaammin – vaikka et koskaan pääsisi täysin ulos järjestelmästä.

Tule mukaan murtautumaan ulos simulaattorista Rohkeus olla sinä valmennukseen.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Elämä kohtalo ja kasvu, Itsensä johtaminen ja identiteetti, Mieli tunne ja hermosto