Tunteet ovat uusi älykkyys

Tunteet eivät ole heikkous, vaan uusi älykkyys. Tämä teksti avaa, miten tunteet ohjaavat päätöksiä, terveyttä ja suuntaa ja miksi tunteiden...

Tunteet ja niiden ymmärtäminen on mielestäni ehdottomasti uusi älykkyys – ja logiikka ilman tunnetta on kuin navigaattori ilman satelliittia.

Meidät on opetettu jotenkin luottamaan enemmän järkeen, faktoihin ja päättelyyn — mutta samalla olemme menettäneet tai ehkä ennemminkin hävittäneet kyvyn tuntea tarkasti.
Ei siksi, ettemme pystyisi tuntemaan — vaan siksi, että meidät on ohjelmoitu uskomaan, että tunteet, niiden tunteminen ja niihin luottaminen tekee meistä jotenkin heikkoja, epäammattimaisia ja hallitsemattomia. Jos asiaa ei voi piirtää exeliin, se ei voi olla totta. Kun luotat tunteeseen- olet joku ihme haihattelija.

Mutta mitä jos todellinen johtajuus, viisaus ja vapaus syntyykin siitä, että uskallat käyttää tunnetta tiedonlähteenä? Että tunne ei ole vain “reaktio” — vaan sisäsyntyinen ja täysin biologinen GPS, joka näyttää suunnan ennen kuin mieli ehtii avata kartan ja ruveta päsmäröimään reittisuunnitelmien kanssa.

Meidät on opetettu lapsesta asti ( ainakin itse allekirjoitan hyvin vahvasti)
“Älä itke. Ole järkevä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja teet vaan. Pitää kasvattaa vähän kovempaa kuorta, ei muuten pärjää. Ei pidä olla noin herkkä”
Ja niin tein ja uskon että voin sanoa, että me teimme. Meistä tuli tehokkaita, rationaalisia ja hallittuja. Mutta samalla me menetimme yhteyden siihen ainoaan järjestelmään, joka oikeasti tietää, mikä on meille totta — tunteeseen.

Neurotieteessä on jo todistettu kauan aikaa sitten se, että päätökset syntyvät tunnealueilla ennen kuin logiikan lamppu ehtii edes syttyä. Tunne on kuin kehon sisäinen “ping” — se värähdys, jonka perusteella tiedät, että jokin on pielessä tai täysin oikein. Tätä voisi myös tituleerata intuitioksi ja ainutlaatuiseksi vaistoksi, joka meillä on.

Mutta mitä me ihmiset oikein teemme?
Me yliajattelemme ja ylianalysoimme itsemme hengiltä.
Toistuvasti ja kokoajan. Analysoimme, selitämme ja järkeilemme niin kauan, että alkuperäinen tunne — se totuuden kipinä — tukehtuu siihen järjen tuottamaan savuun.

“Järki on tulen kaltainen loistava palvelija, mutta vaarallinen isäntä.”

Todellinen tunneälykkyys ei ole “tunne kaikkia ja kaikkien tunteita yhtä aikaa ja itke vuolaasti auringonlaskussa.” Se on kyky havainnoida, mitä tunne tekee sinussa.
Miten kehossa asiat virtaa, missä ne jumittaa, milloin se kuiskaa ja milloin huutaa.

Kun tunnet vihasi — etkä anna sen ohjata sinua — olet älykäs.
Kun tunnet pelkosi — ja toimit silti — olet vapaa.
Kun tunnet ilosi — ja annat sen näkyä — olet pysäyttämätön.

Tunneälykäs ihminen ei pakene tai piilottele tunnetta. Hän kommunikoi sen tunteen kanssa, tarjoaa sille aikansa ja läsnäolonsa ja kysyy: “Mitä yrität minulle näyttää?” Ehkä merkityksellisin opetus, joka on itselleni jäänyt päähän Kiinalaisen lääketieteen opinnoista: "Asianmukainen tunteenilmaisu on loistava tapa hoitaa omaa terveyttä".

Tunne on aina se sielun kieli – ja järki on sen kääntäjä. Ne on kuin vastavoimat. Yin ja Yang. Ilman toista, ei ole toista. Mutta ne ei saa kilpailla keskenään.

Kun tunnetta ei kuunnella, se alkaa puhua ja tulla näkyväksi kehossa: ahdistuksena, unettomuutena, kipuna, suolisto-oireina, raivona ilman selvää kohdetta. Keho yrittää kertoa, että energiasi ja todellisuutesi eivät enää soi yhteen.

Kun taas alat kuunnella tunnetta — ei analysoiden, vaan aistien —
sinä alat virittyä siihen samaan taajuuteen, jolla sielusi puhuu. Eikä siinä hetkessä järki katoa kuitenkaan mihinkään. Se vain asettuu oikeaan rooliinsa: tuen, ei tyrannian ja itsevaltiaan paikalle. Voit luottaa siihen että logiikka tietää kyllä reitin — mutta se ei tiedä, oletko sinä enää kyydissä.

Kuinka moni meistä on elänyt lähes aina “järjen mukaista” elämää? Turvallinen ura, järkevät päätökset, oikeanlaiset valinnat, se tietty kaavamaisuus: koulut, ura, naimisiin, perhe, talo, lapset, farmariauto ja kultainennoutaja — ja silti sisällä on koko ajan hiljainen kysymys,
“onko tässä kaikki, tälleinkö tän kuuluu mennä?”

Tunteiden älykkyys ei nimittäin kysy, mikä on järkevää?
Se kysyy, mikä on sinulle totta?
Ja joskus totuus näyttää ulospäin hullulta, mutta sinulle se on sisäisesti vapauttava totuus. Et voi elää älykkäästi, jos et tunne eläväsi. Tunne on se, joka tekee tiedosta viisautta.
Ja viisaus on sitä, että uskallat tuntea — vaikka se ei olisi järkevää.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Ihmissuhteet rakkaus ja dynamiikat