Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma

Jonna Hallikainen Author

Unelma syttyy tunteesta, mutta tavoite syntyy päätöksestä ja suunnitelma on silta, joka tekee haaveesta konkreettisen todellisuuden.

Se on kuin peili, johon moni kyllä vilkaisee ja ajattelee: “Kyllä minä tiedän eron.”
Mutta uskallan väittää, että suurin osa ei kyllä tiedä. Sillä jos tietäisi, he eivät enää tyytyisi vain haaveilemaan —vaan he toimisivat.

Unelma on tunne. Tavoite on päätös.

Unelma on se hetki, kun tunnet rinnan alla pienen sähköisen värinän: “tämä on minua varten.”
Se on tuoksu, väri, aavistus, ehkä näky, joka sytyttää kipinän. Mutta unelma yksin on kuin taivaalle kuiskattu toive ilman selkeää toimitusosoitetta. Kaunis — kyllä. Mutta jää leijumaan vain ilmaan, jos kukaan ei ohjaa sitä perille.

Tavoite sen sijaan on, kun otat sen saman unelman, katsot sitä tarkkaavaisen ihailevasti ja sanot:
“Selvä. Tää on ihana. Nyt me tehdään tästä totta.”
Silloin se ei enää kysy lupaa saako tulla. Se tekee kalenterimerkinnän sinä ja sinä päivänä klo.16.30 tämä toteutuu.
Tavoitteen toteuttamisessa ei pelkkä inspiraatio riitä — sille tarvitaan myös rakenne ja toiminta.

Ihminen on kummallinen eläin.
Se sanoo haluavansa “enemmän vapautta” tai “paremman elämän”. Puhutaan manifestioinnista ja sen voimasta (joka muuten on todellinen) Toivotaan, visualisoidaan, loitsutaan mantrat ja affirmaatiot, mutta hermosto ei ymmärrä tätä tällaista epämääräisyyttä. Sillä aivot rakastavat konkretiaa. Hermosto ja aivot eivät toimi abstraktilla tasolla — ne tarvitsevat kuvia, tekoja, tunnetta ja toistoja.

Kun sanot: “Haluan enemmän vapautta”
Aivot kysyy välittömästi: “Miltä se näyttää? Milloin? Miltä kehossasi tuntuu silloin?”
Ja jos et vastaa, ne eivät tee mitään- kerta kaikkiaan yhtikäs mitään. Mutta jos sen sijaan sanot: “Herään arkisin klo 8, kävelen kaikessa rauhassa tunnin lenkin vuoristossa, juon kahvini rauhassa ja teen töitä, joista sytyn ja silloin kun minulle sopii.”
Vastaus kuuluu: “Selvä, toteutetaan.”

Manifestointi ei nimittäin ole toivomista. Se on tietoista luomista.

Ero on valtava.
Toivominen lähtee aina puutteesta käsin: “Minulla ei vielä ole....”
Luominen lähtee voimasta ja runsaudesta: “Minä rakennan tämän nyt...”

Kehosi on äärimmäisen viisas. Aivosi ja hermostosi eivät tee totta sinulle sitä, mikä on ristiriidassa kehosi kanssa.
Jos sanot ääneen: “Olen menestynyt”, mutta kehosi supistuu, hengitys pysähtelee ja rintakehä kiristyy ja painuu alas,
aivosi eivät usko sanaakaan.
Ne seuraavat tunnetta, eivät lausetta.

Siksi manifestointi ei todellakaan ole pelkkää positiivista ajattelua — se on hermoston uudelleenohjelmointia. Se on sitä, että opit tuntemaan menestyksen jo ennen kuin se näkyy. Saat tuntumaan kehossasi sen, mitä haluat luoda nyt tässä hetkessä—ei jossain etäisessä tulevaisuudessa, vaan nyt.

Suunnitelma on silta unelman ja todellisuuden välillä.

Sillä ilman suunnitelmaa unelma on kuin auto ilman polttoainetta — kaunis katsella, mutta ei vie sinua yhtään minnekään. Ja kyllä, tiedän — “suunnitelma” kuulostaa siltä että on oltava valmis suunnitelma step by step miten tavoitteeseen päästään, mutta ei- suunnitelmaksi riittää nimittäin vain se ensimmäinen askel. Se yksi rohkea liike, joka murtaa passiivisuuden muurin.

Sinun ei tarvitse tietää koko polkua perille — riittää, että näet seuraavan askeleen ja otat sen. Elämä paljastaa kyllä seuraavat kun uskallat liikkua eteenpäin. Universumi ei toimi etukäteissuunnitelmilla, vaan reaktiolla rohkeuteen.

Suunnitelma on itseasiassa se hetki, kun lakkaat olemasta uneksija
ja muutut rakentajaksi. Villasukat jalassa, kahvi pöydällä ja muistilappu, jossa lukee:
“Teen tänään yhden pienen asian, joka vie minua eteenpäin tavoitettani kohti.”

Sillä sitä se on — etenemistä, systemaattista tekemistä kohti tavoitetta. Sillä kukaan ei menesty, sen takia, että tekee kaiken täydellisesti, vaan siksi, koska menestyjillä on suunnitelma myös niille päiville, kun mikään ei suju.

Joten jos olet se tyyppi, joka sanoo “kyllä minä vielä joskus, sitten kun…”
— lopeta se lause siihen.
Tee siitä “kyllä minä nyt. Tänään ja tässä...”
Sillä unelmat ilman suunnitelmaa on kuin rakkaus, jota ei koskaan uskaltanut tunnustaa. Kauniita ajatuksia mielessä — mutta kaduttaa myöhemmin, kun olis pitänyt.

Nyt rakas ystävä
Kirjoita se sinun suunnitelma. Sinua arvostava ja kunnioittava suunnitelma. Ei siksi, että täytyy tai on pakko.
Vaan siksi, että sinä olet sen kaiken arvoinen.

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Itsensä johtaminen ja identiteetti