Hyvinvointi ei synny pelkästään tekemällä lisää oikeita asioita
Jonna Hallikainen 
Aina ei myöskään tarvitse olla hillitty tai käyttäytyä koko ajan moitteettomasti. Joskus on aidosti vapauttavaa päästää kiukku ulos,huutaa ja kiroilla
Hyvinvoinnista on tehty nykymaailmassa ja sen kuvassa meille melkoinen projekti.
To Do- listan omainen suoritus. Jotain, mitä rakennetaan lisäämällä koko ajan oikeita asioita elämään: paremmat rutiinit, parempi ruokavalio, parempi ajankäyttö, parempi itsehillintä. Enemmän sitä ja vähemmän tätä. Lehtien lööpit tursuaa otsikoita "oletko sinäkin aina tehnyt tämän väärin" tai "tämä haitallinen tapa voi johtaa sinut turmioon"
Ja usein juuri siinä kohtaa keho huokaa syvään (ainakin omani, sillä osaan jo kuunnella hänen huokailuitaan).
Hyvinvointi ei synny pelkästään tekemällä lisää. Usein se syntyy irti päästämisen kautta.
Irti päästämällä odotuksista, että pitäisi koko ajan olla tasapainoinen ja seesteinen. Irti päästämällä ajatuksesta, että jokaista tunnetta pitää heti säädellä, ymmärtää tai jalostaa “hyväksyttävään muotoon”.
Päästämällä irti myös vaatimuksesta, että oma ihmisyys ja hyvyys olisi jotenkin siistimpi, hiljaisempi tai helpompi kuin se todellisuudessa on.
Kun kaikkea ei tarvitse hallita – eikä pidäkään
Aina ei tarvitse hillitä itseään.
Aina ei tarvitse hengittää syvään ja laskea kymmeneen.
Aina ei tarvitse käyttäytyä moitteettomasti, kauniisti ja fiksusti.
Joskus on aidosti vapauttavaa:
huutaa tyhjyyteen, kiroilla ääneen kun mettäläinen, purkaa kiukku sanoiksi ja sanoittaa se vaikka ihan niillä isoilla kirjaimilla. Ja
antaa tunteen tulla ulos ilman sensuuria.
Ja usko tai älä – Tämä on enemmän kun ok!
Tunne, joka ei saa liikkua, ei katoa mihinkään.
Se jää kehoon. Se kiristyy. Se muuttuu ajansaatossa krooniseksi väsymykseksi, kyynisyydeksi, tyytymättömyydeksi ja etäisyydeksi. (ja paljon muuksi, sille kaikelle ei palstatila riitä yhdessä kirjoituksessa, eikä kahdessakaan)
Tunteiden purkaminen ei ole sama asia kuin niiden kaataminen toisten niskaan.
On tärkeä ja iso ero huomata, että tunteiden purkaminen tarkoittaa, että otat vastuun omasta kokemuksestasi.
Että annat sille tilan tavalla, joka ei satuta toisia.
Se ei ole sama kuin huutaa toiselle, syyttää, loukata tai purkaa pahaa oloa toisen niskaan.
Mutta yhtä kuormittavaa on toinen ääripää. Ajatus siitä, että sinun pitäisi olla koko ajan rauhallinen, hallittu ja järkevä. Se ajatus on usein raskaampi kuin itse tunne.
"Hyvän ihmisen" rooli on väsyttävä.
Meille opetetaan ja on todentotta jo varhain opittukin, että tunteita pitää siivota ennen kuin ne saa näyttää. Että kiukku on rumaa ja jotenkin hävettävää. Että äänekkyys on liikaa ja että harmi pitää nielaista. Laskea kymmeneen ja odottaa kiltisti, että tunne menee ohi. Niin syntyy hyvin pärjäävä, mukautuva, fiksu ihminen – joka kantaa sisällään valtavaa painetta olla koko ajan jotakin muuta kuin on.
Hyvinvointi ei kasva siitä, että tukahdutat ihmisyyttäsi ja tunteitasi.
Se kasvaa siitä, että uskallat olla rehellinen itsellesi ja tuntea kaikki tunteet.
Kun annat tunteen tulla ja mennä, keho oppii, että minun ei tarvitse pidätellä kaikkea, minun ei tarvitse olla varuillani koko ajan ja
tämäkin menee ohi ja tästä selvitään. Hellittäminen on hermostolle viesti turvasta.
Mitäs jos tosiaan se hyvinvointi ei synny uudesta tavasta tehdä.
Vaan luvasta olla tekemättä niin paljon – ja olla silti täysin riittävä.
- Rakkaudella Jonna-
Categories: : Mieli tunne ja hermosto