Implisiittinen ja explisiittinen todellisuus

Luonnollinen jatkumo narratiiveille- se syvempi kerros, jossa monikaan ei ole koskaan edes käynyt.

Nyt sukelletaan maailmaan Implisiittisen ja eksplisiittisen todellisuuden kanssa – missä kaksi maailmaa kohtaa, mutta kun meillä on vaan tämä yksi elämä.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessani (Narratiivit – tarinat, jotka elävät elämääsi puolestasi ) ääneen pohdinkin niin suurin osa ihmisistä luulee elävänsä jossain todellisuudessa ja elävätkin.
Mutta usein sellaisessa todellisuudessa joka on vain tulkinta siitä. Avaan ensin noita sanahirviöitä hieman.

Eksplisiittinen todellisuus on se, minkä näet:
mitä sanotaan ääneen, mitä tapahtuu näkyvästi, mitä/mikä on mitattavissa, todennettavissa, selitettävissä. Se on vaikka se kalenteri, työtehtävät, keskustelut, sopimukset, faktat. Se on elämä sellaisena kuin siitä kerrotaan ja näytetään ulospäin.

Implisiittinen todellisuus on sitten taas se, minkä tunnet mutta et sano ääneen. Se on se, mikä tapahtuu rivien välissä: kehossa, tunnelmassa, reaktioissa, vaikenemisessa, valinnoissa joita et edes tiedä tekeväsi. Se on opittua, elettyä, perittyä – ja usein täysin tiedostamatonta. Alitajunnassa asustavaa syvää sisäistä tietoa ja todellisuutta.

Ja näiden kahden välinen ristiriita on se, missä suurin osa sisäisestä kuormasta syntyy ja näkyy sitten meidän jokapäiväisessä elämässä totena ja hyvinkin kehollisena.

Eksplisiittinen maailma on looginen ja Implisiittinen on se mikä on totta.

Eksplisiittinen todellisuus kertoo:
“Kaikki on ihan hyvin.”
“Ei ole mitään hätää.”
“Tämä on hyvä ratkaisu.”
“Minulla ei ole syytä valittaa.”

Kun samaan hengenvetoon implisiittinen todellisuus taas:
"mutta koko keho on jännittynyt"
"mutta mieli harhailee"
"mutta ilo puuttuu elämästä ja arjesta"
"mutta jokin tässä ei täsmää"

Ihminen voi siis elää elämää, joka näyttää ulospäin täysin toimivalta – ja samalla kuihtua sisältä. Siksi pelkät faktat eivät koskaan kerro koko totuutta. Ne kertovat vain sen, minkä on ollut sallittua sanoa tai myöntää ( myös itselleen).

Implisiittinen todellisuus ei synny ajatuksista. Se syntyy kokemuksista ja kehon ja hermoston yhteydestä. Siitä, mitä tapahtui silloin kun et tullut kuulluksi, rajasi ylitettiin, olit liian paljon tai liian vähän, rakkautta sai vain tietyllä tavalla ja ansaitsemalla ja silloin kun turva oli ehdollista.

Nämä kokemukset eivät suinkaan muutu uskomuksiksi heti. Ne muuttuvat hermoston muistiksi, reagointimalleiksi, aavistuksiksi, joita kutsutaan “fiilikseksi”. Ja siksi ihminen voi eksplisiittisesti sanoa haluavansa läheisyyttä, muutosta, vapautta – mutta implisiittisesti vältellä, jäädyttää tai sabotoida sitä. Täysin huomaamatta ja ihan
vaan siksi, että sisäinen todellisuus on ristiriidassa sanotun kanssa.

Klassinen kokemus: “En ymmärrä, miksi teen näin.”

Et ymmärräkään, koska yrität selittää implisiittistä eksplisiittisellä. Mieli sanoo yhtä. Keho tekee toista.
Tunteet kertovat kolmatta.

Ja jos tätä ristiriitaa ei kohdata, ihminen alkaa syyttää itseään
olen ristiriitainen, olen laiska, olen hukassa, olen vaikea. Totuus on onneksi usein paljon yksinkertaisempi ja armollisempi:
elät kahdessa todellisuudessa yhtä aikaa.

Implisiittinen todellisuus ohjaa meitä enemmän kuin haluaisimme edes myöntää. Ihan joka päivä- joka hetki ja jokaisessa päätöksessä ja valinnassa. Se

valitsee puolestasi, kehen luotat
määrittää, mikä tuntuu “liian hyvältä ollakseen totta”
kertoo, milloin peräännyt juuri ennen läpimurtoa ja muutosta
asettaa reunaehdot toiminnalle
saa sinut jäämään tuttuun ja turvalliseen, vaikka se satuttaa ja ei palvele sinua enää

Siksi todellinen muutos ei tapahdu pelkällä ymmärryksellä ja asioiden hyväksymisellä. Se tapahtuu vasta, kun implisiittinen todellisuus tulee näkyväksi ja kohdatuksi. Kun keho saa uuden kokemuksen. Kun tunne saa tulla niin sanotusti loppuun asti. Kun sisäinen turva ei ole enää vain ajatus, vaan aidosti eletty kokemus.

Tässä sinulle pohdittavaksi seuraavaa:

Missä kohtaa sinun elämäsi näyttää hyvältä, mutta ei tunnu siltä?

Mitä implisiittinen todellisuutesi yrittää sinulle kertoa ilman sanoja- kehonkielellä?

Mitä sellaista sinun elämässäsi pitäisi tapahtua – tai hajota – että uskaltaisit viimein pysähtyä ja tutkia näitä asioita tietoisesti, et vasta pakon edessä?

Mitä sinä vielä odotat – ja kenen lupaa?

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Itsensä johtaminen ja identiteetti