Mitä tarkoittaa mitä kuuluu?

Mitä “mitä kuuluu?” todella tarkoittaa; onko se pinnallinen kohteliaisuus vai aitoa läsnäoloa? Se pysäyttää kysymään, kuulemmeko toisiamme...

Mitä se tarkoittaa kun heitetään vastaantulijalle, että mitä kuuluu, miten menee?

Se on kulttuurin tuoma perinne, joka edellyttää että ollaan kohteliaita ja kysellään kuulumisia. Vai voitko väittää ettet ole koskaan kysynyt keneltäkään ihan kohteliaisuussyistä että mitä kuuluu?

Se on sellainen heitto, kuin pikkukivet veteen – nopea tapahtuman kaari, kaunis ääni, mutta vedenpinta jää rikkomatta. Kuulemme kyllä sanat, mutta emme toisen sydämen värähtelyä. Huomaathan eron?

Kuunnellessa oma mieli juoksee sinne tänne. Miettii kauppalistaa, päivän aikatauluja, unohdettuja ja kadotettuja ajatuksia omassa päässä. Rekisteröit kaiken mitä tapahtuu ulkopuolella, sanoitat ja nimeät asioita. Kunnes havahdut, että toisen tarina on jo loppunut ja siihen sitten hätääntyneesti jatkat jotain omasta elämästä.

Kun todella kuulemme sen mitä toisella on sanottavaa. Koko maailma hidastuu. Ja silloin emme ainoastaan kohtaa tätä toista ihmistä- vaan myös itsemme. Sen ansiosta mahdollisesti pystymme tunnistamaan tunteita, reaktioita ja jopa ajatus- ja toimintamalleja mitä meissä herää. Kuuleminen vaatii aina sen, että todella pysähdyt, sammutat sisäisen hälinän ja uskallat olla hetken täysin, vain ja ainoastaan siinä. Ei valmiita vastauksia. Ei seuraavaa ajatusta.

Tämä on se hetki kun olet aidosti läsnä toiselle ja myös itsellesi. Tässä hetkessä voit kuulla kerrottavan tarinan, niin kuin se on tarkoitettu. Ei pinnalliseksi " joo, kiitos ihan hyvää kuuluu" ja kehonkieli ,äänenpaino ja kaikki kertoo toista tarinaa ulostulevien sanojen välissä. Tokihan emme välttämättä halua jakaa kaikkea tai mitään toisten kanssa omasta elämästä tai kuulumisista. Silloin onkin hyvä osata läsnäolontaito, jotta voit vakuuttavasti vastata "ihan hyvää kiitos"

Kun kuulemme ja kohtaamme aidosti toisiamme niin silloin ymmärrämme toisen kehonkielestä milloin hän toivoo saavansa puhua- ja sanoittaa kokemaansa. Avata elettyä elämää. Puhujan ei pidä koskaan ottaa vastuuta kuulijasta. Jos otat sen askeleen ja kysyt "mitä kuuluu?" vastuu siirtyy sinulle eli kuulijalle. Olit valmistautunut tai et ulos tuleva tarina voi pitää sisällään kevyen katsauksen toisen ihmisen elämään. Mutta se voi olla myös hetki- luvananto toiselle avata elämästään se kipeä kokemus jota hän ehkä parhaillaan elää.

Kuulijana sinun tehtäväsi ei ole ymmärtää tai auttaa. Ei tuomita. Ei tarjota ratkaisuja. Sinun tehtäväsi on kuulla aidosti toista ihmistä ja hänen kokemustaan elämästä ja sen tuomista ` kuulumisista´.

Oletko koskaan kysynyt itseltäsi: Mitä kuuluu?
Ja ihan aidosti pysähtynyt kuulemaan mitä sinulle kuuluu. Mitä vastaisit jos tuo kysymys sinulle nyt esitettäisiin?

Uskaltaako ihmiset enää edes aidosti pysähtyä sen äärelle, että mitä meille sitten todellakin kuuluu? Vai onko kaikesta tullut kiireistä, pinnallista ja epätarkkaa suttua. Määrä korvaa laadun ja tärkeintä kuulumisissa on kuulostaa kiireiseltä. On tehty, on touhuttu, on saatu aikaan ja mikään ei oikeastaan saa tuntua miltään, kun se on tavoiteltu tila että ` ihan ok´ sopii kaikkeen. Uskalletaanko myöntää että se ihan ok on naamio; itselle ja muille luotu illuusio, joka täyttää tyhjiön tyhjillä sanoilla.

Ollaan olemassa toisillemme!

- Rakkaudella Jonna-

Categories: : Ihmissuhteet rakkaus ja dynamiikat