Valitse vanheta arvokkaasti.

Jonna Hallikainen Author

Ja syrjäytä hiljainen paniikki ajan kulumisesta...

Minä olen pian 40. Viimeinen vuosi tällä kymmenellä menossa keskellä kuumottavinta ruuhkavuosirallia. 

Ja kyllä, koen jo voivani puhua vanhenemisesta (ihan jopa uskottavasti)
En siksi, että kokisin olevani “vanha” – vaan, että alan huomata vuosien tuoman muutoksen kaikessa. Eikä pelkästään peilikuvassa, vaan myös vahvasti omassa mielessä.

Aika usein ajatellaan mustavalkoisesti, että vanheneminen on fyysinen kokemus. Ja onhan se. Siihen yhdistetään rypyt, palautuminen jota ei enää tapahdu, vaihdevuodet ja keho, joka ei enää toimi ihan samalla tavalla kuin ennen. Hiihtoladunomaiset uurteet otsassa syvenee niin, että niihin voi kosteusvoiteen sijasta sipaista plussakelin luistovoidetta ja huutaa samalla peilikuvalle "havuja perkele".

Mutta hei rehellisesti...

Vaikeinta tässä vuosien karttumisessa ei ole se keho. Vaikeinta on se, mitä mieli tekee sille kaikelle muutokselle. Se vertaa- muistelee ja se kuiskii

“Ennen olin…”
“Miten tämä tapahtui näin äkkiä”
“Pitäisikö miun tehdä jotain tälle, ei tää ennen ollu näin....”

Ja yhtäkkiä huomaat olevasi täydessä sodassa aikaa, itseäsi ja vallitsevaa maailmankuvaa vastaan.

Vanheneminen ei useinkaan ole edes se ongelma – vastustus sitä vastoin on. Nimittäin se fyysinen ikä ei satuta ketään. Se, että yrität pitää kiinni jostain, mikä on jo muuttunut – se satuttaa. Kenenkään ei kuulu olla kaksvitonen ikuisesti. Vaikka meidät onkin opetettu uskomaan, että nuoruus on se elämän huippu- se saavutettava lakipiste, jonka jälkeen alkaa alamäki ja tasainen uurastus. Että sen jälkeen pitäisi jatkuvasti hidastaa, peittää tai korjata jotain. Ja ennen kaikkea valinnat kuuluu suhteuttaa tarkasti odotettavissa olevaa eräpäivää silmällä pitäen.

Voitaisiinko ehkä sittenkin ajatella, että vanheneminen ei ole menetys tai minkään loppuminen– vaan kerrostumista? Ja jos alat elää vanhuuden valintoja, jo silloin- 40-70 vuotiaana, niin eikö se ole vähän elämättä jättämistä? Sen kokematta jättämistä mitä sinä juuri siinä iässä ja ajassa haluat kokea ja millaista elämään just siinä kohtaa haluaisit elää. Annan esimerkin: Jos aiot ostaa talon ajatusmalli muodostuu, että valitaan sellainen talo missä voidaan olla sitten vanhanakin- ei portaita, ei rinnetonttia ja lähellä palveluita. Oikeastaan joku senioritalo valmiiksi voisi olla kelpo valinta, niin ei tarvitse koskaan enää sitten muuttaa. Huomaamatta teet elämäsi isoimpia kompromisseja keskellä parasta vaihetta elämässä– ja kutsut sitä vielä järkeväksi valinnaksi. Että aletaan elää vanhuuden valintoja jo silloin, kun elämä on vielä täydessä liikkeessä. Varmuuden vuoksi- ennakkoon ja “Järkevästi.” Rakennetaan elämä sen version mukaan, jota et ole vielä edes saavuttanut –
ja samalla ohitat suurimmalta osalta sen, jossa oikeasti olet. Ymmärrän järjen. Totta kai ymmärrän. Mutta ei elämä ole pelkkä logistinen ja looginen suunnitelma ja sen kaavamainen toteutus. Se ei ole projekti, jossa minimoidaan tulevaisuuden vaiva.

Elämä on kokemus, elämys ja seikkailu. Ja jos alat elää kuin olisit jo vanha, ennen kuin olet – sinä jätät elämättä sen version itsestäsi, joka olet nyt.

Ja mitä sanoin noista fyysisistä muutoksista vanhetessa, niin se arvokkuus ei synny ulkonäöstä ja virheettömyydestä. Arvokkaasti vanheneminen ei tarkoita sitä, että pelkästään hyväksyt rypyt ja hymyilet peilille väkisin niitä tarkastellen.

Arvokkuus ei ole pintaa. Se on suhde sinuun itseesi, sinun muutoksen matkaan. Minkä kuuluu tulla ja minkä kuuluu mennä. Se on sitä, että et käy jatkuvaa taistelua kehoasi vastaan, et häpeä iän tuomaa muutosta. Et pienennä itseäsi iän vuoksi, etkä yritä olla se versio itsestäsi, joka on jo mennyt. Arvokkuus syntyy siitä, että seisot siinä missä olet – ilman selittelyä.

Tuntuu että moni yrittää pitää kiinni ulkoisesta nuoruudesta samaan aikaan, kun sisäinen voima on vasta alkamassa rakentua todellisuuteen mittaansa. Kun pysähdyt katsomaan tarkemmin, huomaat jotain muuta. Jotain isompaa ja merkityksellisempää. Ja ainakin oma kokemus asiasta on että näin miltei nelikymppisenä en olisi mieluummin missään muualla, sillä ikä on tuonut mukanaan seesteisyyttä vaikka elänkin varmasti yhtä kiireisintä ajanjaksoa elämässäni. Ikä on tuonut sen, että varmuus kasvaa ja sille voi jotenkin paremmin antaa luvan kehittyä. Ymmärrys syvenee, omat rajat selkeytyy ja niistä kiinni pitäminen muuttuu kokoajan helpommaksi ja itseään kunnioittavammaksi. Tarve miellyttää vähenee ja se oma ääni vahvistuu tai jopa löytyy uudelleen täysin uudella soinnilla. Onkin yhtäkkiä kykyä sallia elämän tapahtua jatkuvan pingottamisen sijaan.

TAISTELE TAI VALITSE ARVOKKUUS

Sinulla on aina vähintään kaksi vaihtoehtoa.

Voit joko taistella aikaa vastaan. Loputtomasti korjata, peittää, verrata
ja pelätä. Tai voit astua siihen, mitä tällä vaiheella on oikeasti tarjottavaa: syvyyttä, rauhaa, selkeyttä ja sisäistä voimaa, joka ei enää tarvitse kenenkään hyväksyntää. Arvokkaasti vanheneminen ei ole luovuttamista- Vaan se on valinta lopettaa turha taistelu luonnollista tapahtumasarjaa ja mitä upeinta kasvua vastaan.

Sillä totuus on, etä meistä kukaan ei voi pysäyttää aikaa. Eikä meistä kukaan tiedä kuinka paljon sitä meillä on jäljellä. Meille kenellekään ei ole huomista luvattu. Mutta voit aina päättää, millaisena kohtaat sen.

Katkerana?
Pelkäävänä?

Vai ihmisenä, joka ymmärtää, että jokainen eletty vuosi on lisännyt jotain, mitä ei voi ostaa, teeskennellä tai kiirehtiä?

Itse opettelen tätä ja tätä vaihetta elämästä. En täydellisesti.
Enkä todellakaan aina kovinkaan kevyesti. Mutta tietoisesti. Ja olen tullut siihen tulokseen, että ehkä juuri se on koko arvokkaasti vanhenemisen ydin, että ei se niinkään, että hyväksyt kaiken heti. Vaan se, että et enää pakene sitä ja annat luonnollisille muutoksille mahdollisuuden näyttää, mitä niillä on annettavaa. Millaiseksi aika on muovaamassa sinua ja todellisuuttasi.

Koska lopulta kysymys ei ole edes siitä iästä.
Vaan että rakennatko sinä elämää, joka tukee sitä, kuka olet nyt ja tässä – vai elämää, joka yrittää hallita ja kontrolloida sitä, mitä joskus ehkä tulee tapahtumaan?  Et voi elää kahta aikaa yhtä aikaa. Joko olet täällä. Tai olet jo matkalla pois.

Luitko tätä ja tunnistit itsesi? Sen pienen varautumisen.
Sen hiljaisen pelon, joka ohjaa elämänvalintoja enemmän kuin haluaisit edes myöntää. Hauskaa sattumaa, vai...?

Unveiled Premium ei ole kevyt pintaraapaisu. Se on paikka, jossa katsotaan suoraan siihen, mikä oikeasti ohjaa elämääsi – ja muutetaan suuntaa. Jos olet valmis lopettamaan varmistelun ja aloittamaan elämisen, tiedät mitä tehdä. Unveiled Premium

Rakkaudella Jonna

( Ja kyllä, kuva on luotu AI:tä käyttäen)

Categories: : Naiseus energia ja keho